Monday, 10 April 2017

Kuntavaalien tulos Guggenheimin valossa



Harva asian Helsingin kunnallispolitiikassa on herättänyt niin paljon intohimoa kuin Guggenheim. Prosessihan kesti yli viisi vuotta, kunnes kaupunginvaltuusto torppasi sen viime marraskuun lopussa. Somessa uhottiin puolin ja toisin, että ”väärin” äänestäneiden nimet tai ainakin vaalinumerot pantaisiin muistiin parhaaseen jääkiekkotyyliin.

Äänestyksestä on kulunut jo yli neljä kuukautta, joten voisi olettaa suurimpien mielenliikutusten asian suhteen jo laantuneen. Joten päätin tehdä pienen tilastollisen tutkimuksen asiasta kuntavaalien tulosten perusteella.

Guggenheim kaatui Helsingin kaupunginvaltuustossa äänin 53-32. Prosenttiluvut olivat 62%-38%.

Uuteen valtuustoon äänestykseen osallistuneista valtuutetuista pyrki 68. Näistä 42 oli äänestänyt vastaan ja 26 puolesta. Prosenteissa 62%-38%. Guggenheim äänestyksessä käyttäytyminen ei ainakaan tämän perusteella vaikuttanut halukkuuteen asettua uudestaan ehdolle.

Näistä uuteen valtuustoon pääsi 39 valtuutettua, joista 23 oli äänestänyt Guggista vastaan ja 16 sen puolesta. Prosenteissa 59%-41%. Guggenheimin kannattajista siis pääsi vähän suurempi osa uudestaan kuin sen vastustajista.

Kuvaavampi muuttuja saattaisi olla ehdokkaan äänimäärien muutos vuoden 2012 vaaleihin verrattuna. Guggenheimin puolesta äänestäneiden äänimäärä nousi 9 edustajan kohdalla ja laski 17 kohdalla. Prosentit 35%-65%. Tämän perusteella voisi siis kuvitella äänestäjien vähän näpäyttäneen Guggenheimin puolesta äänestäneitä.

Edellisen perusteella olisi luonnollista olettaa lukujen olevan toisin päin vastustajien leirissä. Vaan eipä olekaan. Vastustajista äänimäärä nousi 15:sta ja laski 27:llä. Prosenteissa 36%-64%.

Guggenheimia vastustaneita äänesti 55733 ja Guggista puoltaneita 35572.  Prosentit 61%-39%. Prosenttiosuudet pysyvät sitkeästi suunnilleen samoina.

Vasta kun lasketaan äänimäärien muutokset yhteen, saadaan edes hieman merkittävää eroa. Guggenheimin puolesta äänestäneillä äänimäärät laskivat yhteensä 3396 äänellä ja vastaa äänestäneillä nousivat 2102 äänellä.  Erotus on pyöreästi 5500 ääntä. Se on noin 6% näiden ehdokkaiden yhteensä saamista 91305 äänestä.  Guggenheimia varsin näyttävästi useaankin otteeseen kannattaneen Vapaavuoren äänimäärä oli melkein kolmasosa tästä. Guggenheimilla tuskin oli siihen kovin merkittävää sen paremmin nostetta kuin laskuvaikutustakaan.

Muuttujia on paljon ja tähän oli otettu mukaan vain äänestyksessä olleet ja uutta valtuustopaikkaa hakeneet. Esimerkiksi äänikuningas Vapaavuori valittiin edelliselläkin kerralla, mutta ei ollut enää valtuutettu äänestyksen tapahtuessa. Muita nyt paljon ääniä saaneita, mutta tämän tarkastelun ulkopuolella ovat mm. Anni Sinnemäki, Tuula Haatainen, Eero Heinäluoma tai Jussi Halla-aho. Näistä vain Halla-aho oli selkeästi Guggenheimia vastaan. Ainakin Haatainen ja Vapaavuori liputtivat selkeästi sen puolesta, Heinäluoma ja Sinnemäki vähän varovaisemmin.

Tulokset ovat sellaiset, että kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä Guggenheimin vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen ei kannata vedellä. Puolesta äänestämisellä oli keskimäärin hieman enemmän negatiivista kuin positiivista vaikutusta, mutta tuloksia tutkittaessa tämä asia ei näyttäisi pelaavan ainakaan yksikäsitteisesti selkeää roolia ehdokkaan äänimäärissä. Äänimäärien nousut ja laskut menevät sen verran paljon ristiin. Esimerkiksi demareissa toinen Taipale (Kaarin) vastusti ja toinen (Ilkka) puolsi. Molempien äänimäärät laskivat. Kookomuksen Terhi Koulumies vastusti, Jaana Pelkonen puolsi. Molempien äänimäärä nousi rutkasti.

Varmaan hyvä niin, se nyt oli vain yksi episodi valtuuston kokonaistyössä, vaikka se saikin niin suuren mediahuomion. Muuallakin kuin poikkitieteellisellä palstalla.

ps. 11.4.2017

Minulle huomautettiin, että äänestäjien lukumäärä oli kasvanut sitten 2012 vaalien. Se on totta, lisäystä on tullut 13%. Tästä johtuen taulukossa näkyvä äänimäärien muutos "imartelee" hieman ehdokkaita. Se antaa liian isoja plus-merkkisiä ja liian pieniä miinusmerkkisiä muutoksia. Kun vuoden 2012 äänimäärät korjataan äänestäjien määrän muutoksen mukaisesti, tulokset muuttuvat hieman. Jopa niin paljon, että vaikka äänimäärä joillakin ehdokkailla on absoluuttisesti kasvanut, niin äänestäjien määrän lisäyksestä johtuen se onkin suhteellisesti ottaen vähentynyt. Nämä tulokset alla, sulkeissa luku ilman korjausta.

Puolesta äänestäneillä äänimäärä kasvoi 5:llä (9) ehdokkaalla
Puolesta äänestäneillä äänimäärä laski 21:llä (25) ehdokkaalla
Vastaan äänestäneillä äänimäärä nousi 13.sta (15) ehdokkaalla
Vastaan äänestäneillä äänimäärä laski  29:llä (27) ehdokkaalla

Siis entistä huonommalta näyttää tulos keskimäärin, äänesti puolesta tai vastaan. Tällä suhteellisella tavalla laskien puolesta äänestäneiden äänimäärät laskivat 8642 äänellä ja vastaan äänestäneiden myös laskivat, mutta "vain" 4870 äänellä. Vastaan äänestäminen oli siis tilastollisesti hieman kannattavampaa, pudotusta oli vähemmän. Puolesta äänestäneillä keskimäärin 332 ääntä ehdokasta kohti, vastaan äänestäneillä luku on 116 ääntä ehdokasta kohti.

Vastaan äänestäneet saivat siis 3772 ääntä paremman kuin tuloksen kuin puolesta äänestäneet. Sen merkitys asettuu vähän kertovampaan raamiin, kun todetaan sen olevan 3,9% näiden ehdokkaiden saamista äänistä ja 1,1% kaikista äänistä. Guggenheimin äänestyskäyttäytymisellä oli vaikutusta, mutta se oli hyvin vähäistä.

Monday, 20 February 2017

Opetus on julkista

Tytöt ahdistaneet ruotsin maikan nurkkaan Oriveden Yhteiskoulussa 60-luvulla. Kuva Pekka Saarela

YLE julkaisi nettisivuillaan tietovisan muotoon laaditun paketin valokuvauksen juridiikasta. Erityisesti tämä kohta herätti keskustelua Facebookin Valokuvaajat-ryhmässä.

6/10 – Voinko kuvata opettajaani kesken koulutunnin ja julkaista sen suoratoistona Periscopella tai Facebook Livessä?
a)      Koulu ei voi kieltää kuvaamista oppitunnilla, se kuuluu sananvapauteen
b)      Et saa kuvata opettajaa, jos koulun järjestyssäännöt sen kieltävät. Rikoksesta ei kuitenkaan välttämättä ole kyse
c)       Koulu ei voi kieltää kuvaamista ja julkaisemista, koska opettaja on julkinen henkilö, joka suorittaa julkista tehtävää  


Testin laatijoiden mielestä oikea tai ainakin lähinnä oikeaa vastausta oli b. Tämä herätti Valokuvaajat-ryhmässä mm. seuraavan kommentin: ”Järjestyssäännöillä ei käsittääkseni voi kumota perustuslaillisia oikeuksia. Siis jos puhutaan kuvaamisesta kohdassa 6 siten ettei se häiritse opetusta.”

Vaikka tiesin sohaisevani kepillä muurahaispesää, niin kommentoin tätä seuraavasti.

”Perustuslaissa ei tietääkseni ole mainintaa valokuvaamisesta luokkahuoneessa. Lakiteksti antaa raamit lain tulkinnalle, mutta loppujen lopuksi kyse on tulkinnasta. Esimerkiksi kuinka iso painoarvo annetaan eri lakipykälien vastakkaisille pyrkimyksille. Valokuva on usein sananvapauden ja yksityisyyden suojan ristitulessa. "Häiritä opetusta" voi olla aika subjektiivinen asia. Linja-autoissa oli aikoinaan sääntö, että jo yksikin matkustaja sai kieltää matkaradion kuulumisen matkustamoon, jos se häiritsi häntä.”

Tästä lähti käyntiin pienimuotoinen debatti, johon tosin ei minun lisäkseni osallistunut muita kuin entinen työtoverini. Tuskin se kovin montaa muuta edes kiinnosti. Työtoverini perusteluketju meni minun ymmärtämykseni mukaan näin.

Perusopetuslain mukaan perusopetus on julkista. Tästä seuraa se, että luokkahuone on julkinen paikka. Julkisella paikalla valokuvaaminen on sallittua ilman kuvattavien lupaa, joten luokkahuoneessakin saa valokuvata tunnin aikana ilman kuvattavien lupaa. Ainakin opettajaa ilman hänen suostumustaan. Samalla julkisuuden perusteella luokassa kuvaamista ilman lupaa ei voida pitää salakatseluna, koska se vaatii nimenomaan julkisrauhan suojassa olevan tilan.

Minä olen asiassa hieman toisella kannalla. Koitan perustella omaa näkemystäni, jolla on tietenkin vain mielipiteen arvo. Tosin perustellun sellaisen.

Problematiikka siis tietyllä tavalla kiteytyy lauseen ”Opetus on julkista” ympärille. Kolmen sanan lause on kuulemma niin yksinkertainen, että työtoverini mielestä jopa hän kykenee sen ymmärtämään yksikäsitteisesti. Sitä en epäile lainkaan, mutta onko tämä yksikäsitteisyys sama kuin lauseen laatijalla. Siitä en ole enää ollenkaan niin varma. Vähät sanat kun eivät useinkaan tee lauseesta yksikäsitteistä.

Siinä Katekismuksessa, jota minä luin kouluaikaan, oli jokaisen käskyn jälkeen selitysosio ”Mitä se on?” Yritän nyt avata lausetta ”Opetus on julkista” Katekismuksen tavoin.

Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle ”julkinen” kaksi merkitystä. Toisaalta se on avoimesti, kaikkien nähden, kuullen t. tieten tapahtuva t. tehtävä, yleisesti tiedossa oleva. Vastakohtana tällöin on salainen. 

Toinen tästä selvästi poikkeava merkitys on yleinen, kaikkia koskeva, yleiseen käyttöön tarkoitettu. Tällöin vastakohtana on yksityinen.

Kun laissa sanotaan, että opetus on julkista, ei liene sanalle ”julkinen” muuta loogista tulkintaa kuin ensimmäinen. Opetus ei ole salaista, kuka tahansa voi halutessaan käydä katsomassa, mitä perusopetuksen opetus pitää sisällään. Opetushan on yläkäsite ja se pitää sisällään paitsi oppitunnit myös opetussuunnitelman, käytetyt opetusvälineet, kokeet, oppilaiden arviointiperusteet yms. Ne kaikki ovat julkisia.

Sen sijaan niin ikään laissa mainittu ”Julkisella paikalla valokuvaaminen on sallittua” tarkoittaa sanan ”julkinen” toista merkitystä.  Tässä kohtaa sanan ”julkinen” vastakohta ei ole ”salainen”, vaan ”yksityinen”. Meillähän on jopa yksityistä perusopetusta antavia tahoja, joiden opetus myös on julkista sanan ensimmäisessä merkityksessä. Joten lause ”Perusopetus on julkista, vaikka se ei aina ole julkista” on sisällöllisesti totta, vaikka ei varmaan muuten kaikkein selkeimmästä päästä.

Näin ollen opetuksen julkisuudesta ei voida mitenkään päätyä siihen, että luokkahuone opetustilanteessa olisi julkinen paikka, jossa valokuvaaminen olisi lakisääteisesti sallittua ilman kuvattavien lupaa. 

Otan tähän vertailun vuoksi oikeussalin. Pääsääntöisesti oikeuden istunnot ovat julkisia kuten oikeuden päätöksetkin. Kuka tahansa saa käydä vapaasti käydä niitä seuraamassa, kunhan vain käy ensin lävitse turvatarkastuksen. Oikeussalissa istunnon aikana kuvaaminen ei ole kuitenkaan sallittua ilman kaikkien osapuolten lupaa. Tästä on laissa ihan oma pykälänsäkin. Oikeuden istunto on siis julkinen, mutta oikeussali kaikkea muuta kuin julkinen paikka.  Jos istunto ei ole julkinen, siitä käytetään termiä suljettu, mutta asiakirjat ovat silloin yleensä salaisia.

21 §
Suullisen käsittelyn taltiointi
Muu kuin tuomioistuin saa julkisessa suullisessa käsittelyssä valokuvata, nauhoittaa ja muulla tavoin tallentaa sekä siirtää teknisin menetelmin kuvaa ja ääntä vain puheenjohtajan luvalla ja hänen antamiensa ohjeiden mukaisesti.

Koulu ei tietenkään ole oikeussali, vaikka siellä ainakin minun oppilasaikana lakia luettiinkin ja rangaistuksia annettiinkin kurittomille oppilaille. Minusta koululuokka rinnastuu tässä mielessä muihin toimistotiloihin, joiden toimintaa säätelee mm. julkisrauha. Joten koulun johdon antamat valokuvaamisen tunnilla kieltävät järjestysäännöt eivät mitenkään ole ristiriidassa sananvapauden salliman julkisella paikalla sallitun valokuvaamisen kanssa. Opetustilanteessa ylipäänsä oppilaiden puhelimien kanssa häslääminen on todella opetusta häiritsevää, vaikka oppilaat itse saattavat olla siitä täysin eri mieltä.

Tämä teksti on tarkoitettu lähinnä fotareille opiksi ja ojennukseksi. Minua ärsyttää se valokuvaajien palstoilla joskus näkyvä takki auki uhoaminen, että mehän kuvataan missä vain ja mitä vain, kun sananvapaus on meidän puolellamme. Ei aina ole ja siitä saattaa tulla kynsille.

Thursday, 19 January 2017

Väärennös Guggenheimissa



Hiili-14 pitoisuuden muutokset  ilmassa tehtyjen ydinräjäytysten seurauksena. 

Laitetaan välillä vähän toisenlainenkin juttu Guggiksesta. Taidemaailman keskipisteisiin lukeutuvan Venetsian suurimpia vetonauloja on arvostetun brändin alla toimiva Peggy Guggeimheimin taidemuseo, joka pääsi – tai oikeammin joutui – julkisuuteen kokoelmista löytyneen väärennöksen takia.

Fysikaalisin menetelmin on siis pystytty osoittamaan Venetsian Guggenheimin kokoelmissa olevan maalauksen epäaitous. Huomioni kiinnittyi kohtaan: ”Taulun ikä saatiin määrittämällä hiukkaskiihdyttimen avulla kankaan koostumuksesta hiilen isotoopin 14 pitoisuus. Tätä yleisimmin esiintyvän hiilen isotooppia on sekä ilmakehässä että erilaisissa orgaanisissa materiaaleissa tarkoin tunnetussa suhteessa, ja isotooppisuhteiden perusteella voidaan määrittään tutkimuskohteen ikä hyvin tarkasti.”

Hiili-14 ei ole hiilen ”yleisimmin esiintyvä” isotooppi, vaan sen pitoisuus on kaikkein vähäisin. Muutenkin sana esiintyä on tässä huono ilmaisu. Vaikka jätettäisiin pois fingerporilainen tulkinta sanasta, niin esiintyä on lähinnä sanojen ilmetä tai ilmaantua synonyymi. ”Tautia esiintyy pääasiassa vanhoilla miehillä.” Siis esiintyä satunnaisesti. Radiohiiltä ei ole ilmassa tässä mielessä satunnaisesti, vaan tietyssä tunnetussa suhteessa.

Isotoopin suhteellisen määrän perusteella voidaan määrittä orgaanisen tutkimuskohteen ikä, mutta kun toleranssit ovat aika suuret, etenkin vanhoissa tutkimuskohteissa, niin kovin tarkkaa tämä iän määritys ei voi olla. Kun epävarmuustekijöitä on useita, niin kreationistit ovat iskeneet kuin korppikotkat niihin ja raakkuen väittäneet koko radiohiiliajoituksen olevan täysin epäluotettavan ajoitusmenetelmän. Osoittaahan se eliöiden eläneen paljon aikaisemmin, kuin raamatun sukutaulujen avulla määritetyn 6000 vuotta sitten tapahtuneen maailman luomisen. 

Sunday, 8 January 2017

Ennakollinen näkemys

Laitanpa tässä vielä taannehtivan näkemyksen siitä, miten Sannin ”ennakollinen näkemys” oikein syntyi.

Tämä prosessi lähti liikkeelle siitä, kun Olli Rehn ja Sanni Grahn-Laasonen väläyttivät loppukesällä mahdollisuutta antaa Guggenheimille 40 milliä ”vivuttavaa rahoitusta”.  Kaimapoika Soini torppasi tämän nopeasti ja hitaasti.

”Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini (ps.) torppaa jälleen ajatuksen, että Guggenheimin taidemuseolle annettaisiin valtion rahaa.

– Keskusta ja kokoomus palaavat Guggenheimin valtionrahoitukseen, vaikka useasti on toisin sovittu. Rahaa ei hankkeelle tule. Siitä ei edes budjettiriihessä keskustella. Olli Rehn ja Sanni Grahn-Laasonen lyövät löylyä kylmään kiukaaseen, Soini kirjoittaa blogissaan.”

Tämä jäi nähtävästi korpeamaan Sannia. En ihmettele lainkaan, ainakin minua harmittaisi, jos olisi ollut pölyrätin osassa pöytää pyyhittäessä. Kokemattomuudestaan tai jostain muusta syystä johtuen hän ei tajunnut, että Guggenheimin valtionrahoitus on Soinille hallituskysymys. Ei Sipilä voinut kaataa hallitusta Guggenheimiin.

Parin kuukauden kuluttua tuli Imperiumin vastaisku. Sanni ilmoitti jämäkästi: ” ’Timo Soini ja perussuomalaiset ei sitä päätä. Siitä mitkä museot tulee valtionosuuden piiriin tai millaisia kulttuuriavustuksia myönnetään, niin se on kulttuuriministerin päätös’, Grahn-Laasonen sanoo MTV Uutisille”.

No sehän on totta. Tosin toisin kuin mm. meikäläisen FB-sivuilla esitettiin, valtionosuuden piiriin pääseminen ei ole suinkaan automaatio ehdot täyttäville museoille, vaan ”Päätös museon hyväksymisestä valtionosuuden piiriin tehdään kunkin vuoden marraskuun loppuun mennessä. Ministeriö hyväksyy museon valtionosuuden piiriin valtion talousarvion asettamissa rajoissa. Valtionosuuden edellytykset täyttäviä uusia museoita voidaan siis hyväksyä valtionosuuden piiriin vain rajoitetusti ja hakijan tulee varautua useamman vuoden odotukseen valtionosuuden saamiseksi”.

Jopa muuten Guggenheimin puolesta liehuen liputtanut museoliiton toiminnanjohtajan Kimmo Levän oli otettava tähän kantaa virkansa puolesta. "– Yleensä museo osoittaa toiminnallaan täyttävänsä VOS-kriteerit. Nyt raha luvataan jo etukäteen. Kyseessä on poikkeuksellinen menettely, sanoo Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä."

Nyt herää tietysti kysymys, mikä sai Grahn-Laasosen tulemaan varta vasten esille kertomaan MTV:n uutisille tämän itsestään selvyyden ”ennakollisena näkemyksenä”. Etenkin kun valtionosuus voi kohdistua vain ehdot täyttävän museon toimintamenoihin, ei rakennuskustannuksiin. Museo ei missään tapauksessa olisi valmis ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja, jolloin kulttuuriministeri voisi olla vaikka Timo Soini itse. Silloin varmaan Millwall FC perustaisi Helsinkiin farmijoukkueen ja sille rakennettaisiin stadion nykyisen Etelärannan parkkipaikan kohdalle.

Edellisen kappaleen loppu on tietysti vain meikäläisen ennakollinen näkemys. Seuraavakin on spekulaatiota, kun en ole ollut kärpäsenä katossa, kun vallan kabineteissa on juonittu.

Oletan, että Milttonin viestintätoimisto, Sanni Grahn-Laasonen ja apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen. Jotain tarttis tehdä, muuten koko projekti menee reisille. Olisiko joku, kuten Pena Kummelin pääministeri-sketseissä, vetänyt ässän hihasta ihan viime metreillä? Sanni antaa ennakollisen näkemyksen VOS-tuesta ja se kirjataan Viljasen esitykseen tulopuolelle. Sen verran epämääräisesti, että sen voi tulkita yhtä hyvin varmaksi tuloksi kuin epävarmaksi saatavaksi, mitä se tietenkin olisi ollut.

Valtuusto ei sitten tarttunut tähän kuten ei muihinkaan esityksessä olleisiin syötteihin. Koukut olivat liian selvästi näkyvissä reilulle enemmistölle. Tosin kiimaisimmat Guggis-fanit valtuustossa olisivat nielaisseet jo ensimmäisen viiden vuoden takaisen esityksen sen enempää kyselemättä talouden perään.