Wednesday, 20 September 2017

Oriveden vanhat talot kertovat

Tällä alustalla on tarkoituksena kertoa Oriveden kirkonkylän 1900 ensimmäisen puoliskon talosta ja niiden asukkaista. Aiheesta on kirjoitettu kirjoja, kuten Juhani Eerolan suurtyö  "Oriveden kirkonkylä" tai lyhyempään ajanjaksoon keskittyvä ja enempi omakohtainen näkemys minun valokuvakirjani "Lapsuuteni Orivesi". Netissä on on mm. maan mainio Maija-Liisa Mäkelän blogi "Orivesi ennen vanhaan" . Tulen hyödyntämään näitä häikäilemättömästi.

Tämä minun blogini ei ole kerralla valmis, vaan rakentuu ajassa. Itse asiassa en ole aikonut edes tehdä sitä kokonaan yksin, vaan pyydän lukijoilta aineistoa siihen. Mitkä tahansa näihin taloihin liittyvät muistelut taloista ja sen asukkaista ovat tervetulleita. Erikoisen tervetulleita ovat valokuvat. Toivon lukijoiden innostuvan lähettämään aineistoa. Tässä vaiheessa sitä voi laittaa minulle suoraan sähköpostiin timo.suvanto@kolumbus.fi.



Talot on numeroitu käyttäen kirjan Oriveden Kirkonkylä sivuilla 28-29 olevia kartaa ja numerointia. Osa allaolevista tulee varmaan jäämään vaille linkkiä ja numeroista 240 alkaen talot eivät ole kartassa. Joko niitä ei ole merkitty tai ne on rakennettu vuoden 1947 jälkeen. Klikkaamalla taloa alempana olevassa listassa pääsee linkkinä talosta ja sen asukkaista kertovalle sivulle.



Ensimmäinen kuva on sotakeväältä 1944. Koska puissa ei ole lehtiä, talot näkyvät varsin hyvin.



Orivettä etelän suunnasta 1933. Monet rakennukset olivat vielä 50- ja 60-luvuilla pystyssä, osa vielä nytkin.



Talojen numerot. Värilliset kirjaimet tarkoittavat sitä, että talon nimeä klikkaamalla pääsee siitä kertovaan linkkiin. Linkkien määrä lisääntyy ajan kuluessa.

1. Postilahti
2. Järvinen
3. Törmä
4. Jokinen
5. Isometsä
6. Vainio
7. Kauppi
8. Heinonen
9. Ojala
10. Siina Jokinen
11. Lano. nimismies
12. Vatanen
13. Järnberg
14. VR:n talo. Olli Lahtinen
15. Oripohjan asema
16. Osuusmeijeri
17. Tarpila
18. Karlsson
19. Kulmala
20. Karttinen
21. Nyman
22. Jokinen
23. Riihi
24. Huitun muonamies
25. Aulis Keskinen
26. Yhteiskoulu
27. Amanda Laakso
28. Siren
29. Laakso
30. Ahtee
31. Urpo
32. Elina Silen
33. Saarinen
34. Salonen
35. Tanssilava
36. Ravintola ja lava
37. Ilmavalvontatorni
38. Tupala
39. Tuulimylly
40. Helminen
41. Lehto
42. Kanerva. Kisu-Olli
43. J. Kalliosuo
44. Koivisto
45. Haavisto
46. Teodor Tuomi
47. Jokela
48. Kylmälä
49. Martti Siren
50. Lakka-Kustaa
51. Emma Vainio
52. Antti Järvinen
53. Arvi Siren
54. Naaralainen
55. Oskari Virtanen
56. Ketonen
57. Paavo Jokela
58. Vikman
59. Nippala
60. Eino Kivivaara
61. Ylätalo
62. Ylä-Mukkula
63. Paja
64. Matti Seppälä
65. Lauri Seppälä
66. Elokuvateatteri
67. Könni
68. Mäkelä
69. Bruno Jokinen
70. Vapo
71. Osuuskassa
72. Onni Kankaanpää
73. Putka
74. J.R. Silen
75. Venni Koskela
76. Hauskala, Kalervo Peltonen
77. Oriveden Sähkö
78. Granqvist
79. Vilho Vuorio
80. Lempi Järveläinen
81. Mikkola
82. Perälampi
83. Kolhinoja
84. Mäkelä
85. Elo
86. Viljanen
87. Jylhä
88. Kamppila, suutari
89. Järvinen, silittäjä
90. Virtasen kahvila
91. Jaakkolan talot
92. Auvisen talot
93. Pohjonen
94. Viitasaari
95. Kivimaa
96. Peltomaa
97. Korpilähde
98. Mäkinen
99. L. Vehmas ja "Emuli"
100. Roine
101. Karttinen
102. Järvistö
103. Vartiainen
104. Huitu
105. Kansakoulu
106. Opettajien asunto
107. Opisto
108. Opiston ulkorakennus
109. Rauhala, Matti Suuronen
110. Kalliolinna, Toivo Hänninen
111. Eloranta, Hangasluoma
112. Urhola, Opiston asuntola
113. Uotila, Opiston asuntola
114. Opiston tekolampi
115. Työväentalo
116. Hilja Saarinen
117. Branderin talo
118. Neuvola-Terveystalo
119. Nestori Uitti
120. Martti Snellman
121. Laakso
122. Vuolas
123. Oripohjan mylly
124. Paavolan sisarukset
125. Yrjänäinen, eläinl.
126. Parjanen (Ruusila)
127. Hovin talo
128. Heinonen
129. Vanha-Eskola
130. Ijäs, ratavartija
13 1. Kaskelan matustajakoti
132. Armas Keskinen
133. Liimola, valok.
134. Jussila
135. Loviisa Nippala
136. Nieminen
137. Kalle Kamppila
138. Paavo Toivonen
139. Toivo Lahtinen
140. Iilimato Keskiskä
141. Maitokauppa
142. KOP
143. Kauppakunta-Kotipohja
144. Pölkkysen kauppa
145. Kankaanpään verstas
146. Laitisen kauppa
147. Siukolan autokorj.
148. Puistola, Suihko
149. Y. Vilenin kauppa
150. Savisen kahvila
151. Johan Vuorio
152. Kivilinna
153. Kairaluoman parturi, Ketosen kelloliike
154. Kenkätehdas
155. Apteekki
156. Kanta-Häme
157. Saariot
158. Seth Saarinen
159. Suoja
160. Viljamakasiini
161. Suojan kenttä
162. Fredrika Valta
163. Heikki Kamppila
164. Arvi Aronen
165. Toini Aronen
166. Väinö Ilo
167. Adolf Mäntylä
168. Kivimaa
169. Hanna Aho
170. Lilja
171. Sulo Laitinen
172. Uotila
173. Vuollekoski
174. Lehtinen
175. Vainio
176. Mäkelä
177. Teräs
 178. Kössi
179. Palo
180. Sanni Paavola
181. Järvi
182. Paavo Lilja
183. Eerola
184. Ville Peltomaa
185. Parpola
186. Pikku-Parpola
187. Lauri Vuorinen
188. Virtanen
189. poist.
190. Suhonen
191. Laitinen
192. Palokunta
193. Kunnantalo
194. Pikkupappila
195. Korpikoski
196. Puhelinlaitos
197. K. Teerijoki
198. Karosen kauppa
199. Syren. kellosepänliike
200. Linden, puusepänliike
201. Maissi Karonen
202. Lilli Kallenautio
203. Jaakko Syren
204. Kellotapuli
205. Kirkko
206. Helmi Kivimaa
207. Aino Lepovuori
208. Paavo Ahonen
209. Eino Kuusenoksa
210. Väinö Nieminen
211. Paavo Mikkola
212. Arvo Sukanen
213. Temonen
214. Viitanen A. ja M.
215. Naarajoki Ilmari Paunu
216. Saarion paja
217. Borg
218. Ojala
219. Uitin nahkatehdas
220. Esa Lahtinen
221. Kanerva. lääkäri
222. Uitti-Räihä
223. Lemiö
224. Katajaharju
225. Ahti Virokannas Posti
226. Alenius
227. Huitun makasiini
228. Arvo Virtanen
229. Koulun piharak.
230. Parpola
231. Matti Siukola
232. Martti Ojala
233. Heimo Jokinen
234. Aleksi Vainio
235. Reino Virtanen
236. Kalle Seppälä
237. Kalle Niemi
238. Kenkätehtaan piharak. Viherma. Mäkinen, Salmela
239. Anni Nieminen
240. Opiston ulkorakennus
241. Opiston varasto
2242. Elsa Paasi



Friday, 15 September 2017

Suojan kentällä ennen ja vähän sen jälkeen

Aukeama kirjastani "Lapsuuteni Orivesi". Tekstin saa parhaiten luettua, jos klikkaa hiirellä kuvaa, jolloin se avautuu suurempana omaan ikkunaansa.

Lainasin kirjastosta Orivedeltä kotoisin olevan Pasi Kiviojan pakinakokoelman ”Legendat”. Osa pakinoista sijoittuu 80- ja 90-lukujen Orivedelle. Kirjan perusteella Pasia voisi pitää toisen orivesilähtöisen lehtimiehen, Jyrki Maunulan perinnön jatkajana.

Pasi on minua yhtä sukupolvea nuorempi, syntynyt silloin, kun minä olin jo muuttanut Orivedeltä. En tunne Pasia sen kummemmin, kerran olen sanonut kättäpäivää.

Sukupovien kuilusta huolimatta Pasin jutuista käy ilmi, että eivät maailma ja ihmiset niin kovin paljon olleet muuttuneet sitten minun 50- ja 60-luvun lapsuuteni samalla paikkakunnalla. Kuten tästä ja alla siteeraamastani Pasin tarinasta ”Opettaja mitätöi unelmani” voi itse kukin päätellä .

Olin oppikoulussa hyvä urheilussa. Nimenomaan silloin, kun häslättiin pallon tai kiekon kanssa. Yleisurheilu ei kuitenkaan kuulunut paraatilajeihini. Koulussa voimistelunopettaja kirjasi syksyisin tulokset pikajuoksusta, pituushypystä, kuulantyönnöstä ja 1000 metrin juoksusta. Kolmessa viimeisessä olin aika huono ja jo 60 metrin juoksukin oli jalkapallon lyhyisiin pyrähdyksiin soveltuvalla lihastyypilleni pitkä matka, lukiossa sen vaihtuminen 100 metriin tarkoitti jo ylipitkää matkaa.

Tonni oli juoksukestävyydelleni jo aivan ylivoimainen. Ainoan kelvollisen aikani 1000 metrin juoksussa saavutin lukion 7 luokalla ja senkin vilpillisin keinoin. Urheilutunti oli aamun ensimmäinen ja sinä aamuna sattui lisäksi olemaan sankka sumu Suojan kentän yllä. Toisesta päästä ei näkynyt enää kentän toiseen päähän.

Suojan kentän rata oli pituudeltaan vain 300 metriä, joten tuhannen metrin juoksu lähti sadan metrin juoksun lähtöpaikalta. Voimistelun opettajamme Topi lähetti juoksijat matkaan ja käveli sitten itse maalin kohdalle kertomaan maaliin tulleille heidän aikansa. Juoksijoita oli radalla yhtä aikaa ainakin 25 ja letkan venyessä pitkäksi oli mahdotonta pitää lukua siitä, kuinka monta kierrosta kukin oli juossut. Minä muutaman muun vilpastelijan kanssa jäimme pitämään huilia takakaarteeseen yhden kierroksen ajaksi. Parhaiden juoksijoiden perään ei tietystikään ollut viisasta lähteä, vaan oli syytä olla maltillinen. Olin maaliin tulijoista ehkä kymmenes ja puuskutin armottomasti kuten muutkin, vaikka olin jättänyt kolmesta täydestä kierroksesta keskimmäisen väliin. En tiedä huomasiko tai arvasiko Topi temppumme, mutta eläkeiän kynnyksellä hän ei tainnut enää siitä edes välittää. Kun seuraavana syksynä palasin kirkkaan sään johdosta taas tavalliselle tasolleni 1000 metrin juoksussa, niin Topi ei voinut olla ihmettelemättä kuntoni laskua. Paremman selityksen puutteessa kerroin juuri poteneeni flunssaa.

Luokkatoverini Hannu oli pikajuoksussa yhtä lailla omaa luokkaansa kuin Usain Bolt parhaina päivinään. Pitkine koipineen hän oli muutenkin olemukseltaan kuin Bolt. Tosin ei show-miehiä, vaan pikemminkin totinen toveri, mutta mukava sellainen. Hannulla oli aina kymppi urheilusta jo pelkästään pikajuoksukykynsä ansiosta. Minulla vain ysi, vaikka olin koulun eliittiä pallopeleissä ja kuuluin kaikissa koulun joukkueeseen. Päästötodistuksessa sentään jo kymppi.

Kyseisenä syksynä yritin saada edes satasella kymppiä vastaavan tuloksen. Parilla yrityskerralla olin jäänyt muutaman kymmenyksen päähän. Juoksut tehtiin pareittain, vain voittajalle otettiin aika ja seuraavan ajan Topi arvioi välimatkan perusteella. Reiluna kaverina Hannu lupasi lähteä kirittämään minua, vaikka oli itse jo alittanut kymppiin vaadittavan ajan.  Olisin jopa saanut lainata hänen piikkareitaan, mutta koko ei ollut oikea. Piikkareita ei ollut juuri kellään, kuten ei minullakaan. Tai oli, mutta ne olivat isän perintöä 30-luvulta. Niiden vaikutus  sadalla metrillä oli noin ½ sekuntia – aikaa huonontaen. 

Hannun kirittämänä juoksinkin ihan hyvin, mutta niin teki Hannukin, joka pinkoi paineettomana rennon oloisesti. Hävisin hänelle vähän enemmän kuin rinnanmitan, mutta en juuri metriä enempää. Innoissani menin kysymään Topilta, mikä oli aikani.

”Nyt tuli Hannulle kova tulos, 11,4.” Topi oli tohkeissaan kuin vichypullo.

”Entäs minun aikani?”

”Enpäs huomannut katsoa, paljonko olit jäljessä, kun Hannu tuli niin lujaa.”

Näin jäi 100 metrin ennätykseni, ainakin 11,6 käsiajanotolla, kirjaamatta. Olen siitä vieläkin katkera.

 


Monday, 10 April 2017

Kuntavaalien tulos Guggenheimin valossa



Harva asian Helsingin kunnallispolitiikassa on herättänyt niin paljon intohimoa kuin Guggenheim. Prosessihan kesti yli viisi vuotta, kunnes kaupunginvaltuusto torppasi sen viime marraskuun lopussa. Somessa uhottiin puolin ja toisin, että ”väärin” äänestäneiden nimet tai ainakin vaalinumerot pantaisiin muistiin parhaaseen jääkiekkotyyliin.

Äänestyksestä on kulunut jo yli neljä kuukautta, joten voisi olettaa suurimpien mielenliikutusten asian suhteen jo laantuneen. Joten päätin tehdä pienen tilastollisen tutkimuksen asiasta kuntavaalien tulosten perusteella.

Guggenheim kaatui Helsingin kaupunginvaltuustossa äänin 53-32. Prosenttiluvut olivat 62%-38%.

Uuteen valtuustoon äänestykseen osallistuneista valtuutetuista pyrki 68. Näistä 42 oli äänestänyt vastaan ja 26 puolesta. Prosenteissa 62%-38%. Guggenheim äänestyksessä käyttäytyminen ei ainakaan tämän perusteella vaikuttanut halukkuuteen asettua uudestaan ehdolle.

Näistä uuteen valtuustoon pääsi 39 valtuutettua, joista 23 oli äänestänyt Guggista vastaan ja 16 sen puolesta. Prosenteissa 59%-41%. Guggenheimin kannattajista siis pääsi vähän suurempi osa uudestaan kuin sen vastustajista.

Kuvaavampi muuttuja saattaisi olla ehdokkaan äänimäärien muutos vuoden 2012 vaaleihin verrattuna. Guggenheimin puolesta äänestäneiden äänimäärä nousi 9 edustajan kohdalla ja laski 17 kohdalla. Prosentit 35%-65%. Tämän perusteella voisi siis kuvitella äänestäjien vähän näpäyttäneen Guggenheimin puolesta äänestäneitä.

Edellisen perusteella olisi luonnollista olettaa lukujen olevan toisin päin vastustajien leirissä. Vaan eipä olekaan. Vastustajista äänimäärä nousi 15:sta ja laski 27:llä. Prosenteissa 36%-64%.

Guggenheimia vastustaneita äänesti 55733 ja Guggista puoltaneita 35572.  Prosentit 61%-39%. Prosenttiosuudet pysyvät sitkeästi suunnilleen samoina.

Vasta kun lasketaan äänimäärien muutokset yhteen, saadaan edes hieman merkittävää eroa. Guggenheimin puolesta äänestäneillä äänimäärät laskivat yhteensä 3396 äänellä ja vastaa äänestäneillä nousivat 2102 äänellä.  Erotus on pyöreästi 5500 ääntä. Se on noin 6% näiden ehdokkaiden yhteensä saamista 91305 äänestä.  Guggenheimia varsin näyttävästi useaankin otteeseen kannattaneen Vapaavuoren äänimäärä oli melkein kolmasosa tästä. Guggenheimilla tuskin oli siihen kovin merkittävää sen paremmin nostetta kuin laskuvaikutustakaan.

Muuttujia on paljon ja tähän oli otettu mukaan vain äänestyksessä olleet ja uutta valtuustopaikkaa hakeneet. Esimerkiksi äänikuningas Vapaavuori valittiin edelliselläkin kerralla, mutta ei ollut enää valtuutettu äänestyksen tapahtuessa. Muita nyt paljon ääniä saaneita, mutta tämän tarkastelun ulkopuolella ovat mm. Anni Sinnemäki, Tuula Haatainen, Eero Heinäluoma tai Jussi Halla-aho. Näistä vain Halla-aho oli selkeästi Guggenheimia vastaan. Ainakin Haatainen ja Vapaavuori liputtivat selkeästi sen puolesta, Heinäluoma ja Sinnemäki vähän varovaisemmin.

Tulokset ovat sellaiset, että kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä Guggenheimin vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen ei kannata vedellä. Puolesta äänestämisellä oli keskimäärin hieman enemmän negatiivista kuin positiivista vaikutusta, mutta tuloksia tutkittaessa tämä asia ei näyttäisi pelaavan ainakaan yksikäsitteisesti selkeää roolia ehdokkaan äänimäärissä. Äänimäärien nousut ja laskut menevät sen verran paljon ristiin. Esimerkiksi demareissa toinen Taipale (Kaarin) vastusti ja toinen (Ilkka) puolsi. Molempien äänimäärät laskivat. Kookomuksen Terhi Koulumies vastusti, Jaana Pelkonen puolsi. Molempien äänimäärä nousi rutkasti.

Varmaan hyvä niin, se nyt oli vain yksi episodi valtuuston kokonaistyössä, vaikka se saikin niin suuren mediahuomion. Muuallakin kuin poikkitieteellisellä palstalla.

ps. 11.4.2017

Minulle huomautettiin, että äänestäjien lukumäärä oli kasvanut sitten 2012 vaalien. Se on totta, lisäystä on tullut 13%. Tästä johtuen taulukossa näkyvä äänimäärien muutos "imartelee" hieman ehdokkaita. Se antaa liian isoja plus-merkkisiä ja liian pieniä miinusmerkkisiä muutoksia. Kun vuoden 2012 äänimäärät korjataan äänestäjien määrän muutoksen mukaisesti, tulokset muuttuvat hieman. Jopa niin paljon, että vaikka äänimäärä joillakin ehdokkailla on absoluuttisesti kasvanut, niin äänestäjien määrän lisäyksestä johtuen se onkin suhteellisesti ottaen vähentynyt. Nämä tulokset alla, sulkeissa luku ilman korjausta.

Puolesta äänestäneillä äänimäärä kasvoi 5:llä (9) ehdokkaalla
Puolesta äänestäneillä äänimäärä laski 21:llä (25) ehdokkaalla
Vastaan äänestäneillä äänimäärä nousi 13.sta (15) ehdokkaalla
Vastaan äänestäneillä äänimäärä laski  29:llä (27) ehdokkaalla

Siis entistä huonommalta näyttää tulos keskimäärin, äänesti puolesta tai vastaan. Tällä suhteellisella tavalla laskien puolesta äänestäneiden äänimäärät laskivat 8642 äänellä ja vastaan äänestäneiden myös laskivat, mutta "vain" 4870 äänellä. Vastaan äänestäminen oli siis tilastollisesti hieman kannattavampaa, pudotusta oli vähemmän. Puolesta äänestäneillä keskimäärin 332 ääntä ehdokasta kohti, vastaan äänestäneillä luku on 116 ääntä ehdokasta kohti.

Vastaan äänestäneet saivat siis 3772 ääntä paremman kuin tuloksen kuin puolesta äänestäneet. Sen merkitys asettuu vähän kertovampaan raamiin, kun todetaan sen olevan 3,9% näiden ehdokkaiden saamista äänistä ja 1,1% kaikista äänistä. Guggenheimin äänestyskäyttäytymisellä oli vaikutusta, mutta se oli hyvin vähäistä.

Merkille pantavaa on vielä sekin, että jos ryhmät olisivat äänestäneet ryhmäkurin säilyttäen enemmistön mukaan, niin Guggis olisi mennyt lävitse heittämällä Kokoomuksen, Vihreiden ja Kepun ännillä 45-40.

Monday, 20 February 2017

Opetus on julkista

Tytöt ahdistaneet ruotsin maikan nurkkaan Oriveden Yhteiskoulussa 60-luvulla. Kuva Pekka Saarela

YLE julkaisi nettisivuillaan tietovisan muotoon laaditun paketin valokuvauksen juridiikasta. Erityisesti tämä kohta herätti keskustelua Facebookin Valokuvaajat-ryhmässä.

6/10 – Voinko kuvata opettajaani kesken koulutunnin ja julkaista sen suoratoistona Periscopella tai Facebook Livessä?
a)      Koulu ei voi kieltää kuvaamista oppitunnilla, se kuuluu sananvapauteen
b)      Et saa kuvata opettajaa, jos koulun järjestyssäännöt sen kieltävät. Rikoksesta ei kuitenkaan välttämättä ole kyse
c)       Koulu ei voi kieltää kuvaamista ja julkaisemista, koska opettaja on julkinen henkilö, joka suorittaa julkista tehtävää  


Testin laatijoiden mielestä oikea tai ainakin lähinnä oikeaa vastausta oli b. Tämä herätti Valokuvaajat-ryhmässä mm. seuraavan kommentin: ”Järjestyssäännöillä ei käsittääkseni voi kumota perustuslaillisia oikeuksia. Siis jos puhutaan kuvaamisesta kohdassa 6 siten ettei se häiritse opetusta.”

Vaikka tiesin sohaisevani kepillä muurahaispesää, niin kommentoin tätä seuraavasti.

”Perustuslaissa ei tietääkseni ole mainintaa valokuvaamisesta luokkahuoneessa. Lakiteksti antaa raamit lain tulkinnalle, mutta loppujen lopuksi kyse on tulkinnasta. Esimerkiksi kuinka iso painoarvo annetaan eri lakipykälien vastakkaisille pyrkimyksille. Valokuva on usein sananvapauden ja yksityisyyden suojan ristitulessa. "Häiritä opetusta" voi olla aika subjektiivinen asia. Linja-autoissa oli aikoinaan sääntö, että jo yksikin matkustaja sai kieltää matkaradion kuulumisen matkustamoon, jos se häiritsi häntä.”

Tästä lähti käyntiin pienimuotoinen debatti, johon tosin ei minun lisäkseni osallistunut muita kuin entinen työtoverini. Tuskin se kovin montaa muuta edes kiinnosti. Työtoverini perusteluketju meni minun ymmärtämykseni mukaan näin.

Perusopetuslain mukaan perusopetus on julkista. Tästä seuraa se, että luokkahuone on julkinen paikka. Julkisella paikalla valokuvaaminen on sallittua ilman kuvattavien lupaa, joten luokkahuoneessakin saa valokuvata tunnin aikana ilman kuvattavien lupaa. Ainakin opettajaa ilman hänen suostumustaan. Samalla julkisuuden perusteella luokassa kuvaamista ilman lupaa ei voida pitää salakatseluna, koska se vaatii nimenomaan julkisrauhan suojassa olevan tilan.

Minä olen asiassa hieman toisella kannalla. Koitan perustella omaa näkemystäni, jolla on tietenkin vain mielipiteen arvo. Tosin perustellun sellaisen.

Problematiikka siis tietyllä tavalla kiteytyy lauseen ”Opetus on julkista” ympärille. Kolmen sanan lause on kuulemma niin yksinkertainen, että työtoverini mielestä jopa hän kykenee sen ymmärtämään yksikäsitteisesti. Sitä en epäile lainkaan, mutta onko tämä yksikäsitteisyys sama kuin lauseen laatijalla. Siitä en ole enää ollenkaan niin varma. Vähät sanat kun eivät useinkaan tee lauseesta yksikäsitteistä.

Siinä Katekismuksessa, jota minä luin kouluaikaan, oli jokaisen käskyn jälkeen selitysosio ”Mitä se on?” Yritän nyt avata lausetta ”Opetus on julkista” Katekismuksen tavoin.

Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle ”julkinen” kaksi merkitystä. Toisaalta se on avoimesti, kaikkien nähden, kuullen t. tieten tapahtuva t. tehtävä, yleisesti tiedossa oleva. Vastakohtana tällöin on salainen. 

Toinen tästä selvästi poikkeava merkitys on yleinen, kaikkia koskeva, yleiseen käyttöön tarkoitettu. Tällöin vastakohtana on yksityinen.

Kun laissa sanotaan, että opetus on julkista, ei liene sanalle ”julkinen” muuta loogista tulkintaa kuin ensimmäinen. Opetus ei ole salaista, kuka tahansa voi halutessaan käydä katsomassa, mitä perusopetuksen opetus pitää sisällään. Opetushan on yläkäsite ja se pitää sisällään paitsi oppitunnit myös opetussuunnitelman, käytetyt opetusvälineet, kokeet, oppilaiden arviointiperusteet yms. Ne kaikki ovat julkisia.

Sen sijaan niin ikään laissa mainittu ”Julkisella paikalla valokuvaaminen on sallittua” tarkoittaa sanan ”julkinen” toista merkitystä.  Tässä kohtaa sanan ”julkinen” vastakohta ei ole ”salainen”, vaan ”yksityinen”. Meillähän on jopa yksityistä perusopetusta antavia tahoja, joiden opetus myös on julkista sanan ensimmäisessä merkityksessä. Joten lause ”Perusopetus on julkista, vaikka se ei aina ole julkista” on sisällöllisesti totta, vaikka ei varmaan muuten kaikkein selkeimmästä päästä.

Näin ollen opetuksen julkisuudesta ei voida mitenkään päätyä siihen, että luokkahuone opetustilanteessa olisi julkinen paikka, jossa valokuvaaminen olisi lakisääteisesti sallittua ilman kuvattavien lupaa. 

Otan tähän vertailun vuoksi oikeussalin. Pääsääntöisesti oikeuden istunnot ovat julkisia kuten oikeuden päätöksetkin. Kuka tahansa saa käydä vapaasti käydä niitä seuraamassa, kunhan vain käy ensin lävitse turvatarkastuksen. Oikeussalissa istunnon aikana kuvaaminen ei ole kuitenkaan sallittua ilman kaikkien osapuolten lupaa. Tästä on laissa ihan oma pykälänsäkin. Oikeuden istunto on siis julkinen, mutta oikeussali kaikkea muuta kuin julkinen paikka.  Jos istunto ei ole julkinen, siitä käytetään termiä suljettu, mutta asiakirjat ovat silloin yleensä salaisia.

21 §
Suullisen käsittelyn taltiointi
Muu kuin tuomioistuin saa julkisessa suullisessa käsittelyssä valokuvata, nauhoittaa ja muulla tavoin tallentaa sekä siirtää teknisin menetelmin kuvaa ja ääntä vain puheenjohtajan luvalla ja hänen antamiensa ohjeiden mukaisesti.

Koulu ei tietenkään ole oikeussali, vaikka siellä ainakin minun oppilasaikana lakia luettiinkin ja rangaistuksia annettiinkin kurittomille oppilaille. Minusta koululuokka rinnastuu tässä mielessä muihin toimistotiloihin, joiden toimintaa säätelee mm. julkisrauha. Joten koulun johdon antamat valokuvaamisen tunnilla kieltävät järjestysäännöt eivät mitenkään ole ristiriidassa sananvapauden salliman julkisella paikalla sallitun valokuvaamisen kanssa. Opetustilanteessa ylipäänsä oppilaiden puhelimien kanssa häslääminen on todella opetusta häiritsevää, vaikka oppilaat itse saattavat olla siitä täysin eri mieltä.

Tämä teksti on tarkoitettu lähinnä fotareille opiksi ja ojennukseksi. Minua ärsyttää se valokuvaajien palstoilla joskus näkyvä takki auki uhoaminen, että mehän kuvataan missä vain ja mitä vain, kun sananvapaus on meidän puolellamme. Ei aina ole ja siitä saattaa tulla kynsille.

Thursday, 19 January 2017

Väärennös Guggenheimissa



Hiili-14 pitoisuuden muutokset  ilmassa tehtyjen ydinräjäytysten seurauksena. 

Laitetaan välillä vähän toisenlainenkin juttu Guggiksesta. Taidemaailman keskipisteisiin lukeutuvan Venetsian suurimpia vetonauloja on arvostetun brändin alla toimiva Peggy Guggeimheimin taidemuseo, joka pääsi – tai oikeammin joutui – julkisuuteen kokoelmista löytyneen väärennöksen takia.

Fysikaalisin menetelmin on siis pystytty osoittamaan Venetsian Guggenheimin kokoelmissa olevan maalauksen epäaitous. Huomioni kiinnittyi kohtaan: ”Taulun ikä saatiin määrittämällä hiukkaskiihdyttimen avulla kankaan koostumuksesta hiilen isotoopin 14 pitoisuus. Tätä yleisimmin esiintyvän hiilen isotooppia on sekä ilmakehässä että erilaisissa orgaanisissa materiaaleissa tarkoin tunnetussa suhteessa, ja isotooppisuhteiden perusteella voidaan määrittään tutkimuskohteen ikä hyvin tarkasti.”

Hiili-14 ei ole hiilen ”yleisimmin esiintyvä” isotooppi, vaan sen pitoisuus on kaikkein vähäisin. Muutenkin sana esiintyä on tässä huono ilmaisu. Vaikka jätettäisiin pois fingerporilainen tulkinta sanasta, niin esiintyä on lähinnä sanojen ilmetä tai ilmaantua synonyymi. ”Tautia esiintyy pääasiassa vanhoilla miehillä.” Siis esiintyä satunnaisesti. Radiohiiltä ei ole ilmassa tässä mielessä satunnaisesti, vaan tietyssä tunnetussa suhteessa.

Isotoopin suhteellisen määrän perusteella voidaan määrittä orgaanisen tutkimuskohteen ikä, mutta kun toleranssit ovat aika suuret, etenkin vanhoissa tutkimuskohteissa, niin kovin tarkkaa tämä iän määritys ei voi olla. Kun epävarmuustekijöitä on useita, niin kreationistit ovat iskeneet kuin korppikotkat niihin ja raakkuen väittäneet koko radiohiiliajoituksen olevan täysin epäluotettavan ajoitusmenetelmän. Osoittaahan se eliöiden eläneen paljon aikaisemmin, kuin raamatun sukutaulujen avulla määritetyn 6000 vuotta sitten tapahtuneen maailman luomisen. 

Sunday, 8 January 2017

Ennakollinen näkemys

Laitanpa tässä vielä taannehtivan näkemyksen siitä, miten Sannin ”ennakollinen näkemys” oikein syntyi.

Tämä prosessi lähti liikkeelle siitä, kun Olli Rehn ja Sanni Grahn-Laasonen väläyttivät loppukesällä mahdollisuutta antaa Guggenheimille 40 milliä ”vivuttavaa rahoitusta”.  Kaimapoika Soini torppasi tämän nopeasti ja hitaasti.

”Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini (ps.) torppaa jälleen ajatuksen, että Guggenheimin taidemuseolle annettaisiin valtion rahaa.

– Keskusta ja kokoomus palaavat Guggenheimin valtionrahoitukseen, vaikka useasti on toisin sovittu. Rahaa ei hankkeelle tule. Siitä ei edes budjettiriihessä keskustella. Olli Rehn ja Sanni Grahn-Laasonen lyövät löylyä kylmään kiukaaseen, Soini kirjoittaa blogissaan.”

Tämä jäi nähtävästi korpeamaan Sannia. En ihmettele lainkaan, ainakin minua harmittaisi, jos olisi ollut pölyrätin osassa pöytää pyyhittäessä. Kokemattomuudestaan tai jostain muusta syystä johtuen hän ei tajunnut, että Guggenheimin valtionrahoitus on Soinille hallituskysymys. Ei Sipilä voinut kaataa hallitusta Guggenheimiin.

Parin kuukauden kuluttua tuli Imperiumin vastaisku. Sanni ilmoitti jämäkästi: ” ’Timo Soini ja perussuomalaiset ei sitä päätä. Siitä mitkä museot tulee valtionosuuden piiriin tai millaisia kulttuuriavustuksia myönnetään, niin se on kulttuuriministerin päätös’, Grahn-Laasonen sanoo MTV Uutisille”.

No sehän on totta. Tosin toisin kuin mm. meikäläisen FB-sivuilla esitettiin, valtionosuuden piiriin pääseminen ei ole suinkaan automaatio ehdot täyttäville museoille, vaan ”Päätös museon hyväksymisestä valtionosuuden piiriin tehdään kunkin vuoden marraskuun loppuun mennessä. Ministeriö hyväksyy museon valtionosuuden piiriin valtion talousarvion asettamissa rajoissa. Valtionosuuden edellytykset täyttäviä uusia museoita voidaan siis hyväksyä valtionosuuden piiriin vain rajoitetusti ja hakijan tulee varautua useamman vuoden odotukseen valtionosuuden saamiseksi”.

Jopa muuten Guggenheimin puolesta liehuen liputtanut museoliiton toiminnanjohtajan Kimmo Levän oli otettava tähän kantaa virkansa puolesta. "– Yleensä museo osoittaa toiminnallaan täyttävänsä VOS-kriteerit. Nyt raha luvataan jo etukäteen. Kyseessä on poikkeuksellinen menettely, sanoo Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä."

Nyt herää tietysti kysymys, mikä sai Grahn-Laasosen tulemaan varta vasten esille kertomaan MTV:n uutisille tämän itsestään selvyyden ”ennakollisena näkemyksenä”. Etenkin kun valtionosuus voi kohdistua vain ehdot täyttävän museon toimintamenoihin, ei rakennuskustannuksiin. Museo ei missään tapauksessa olisi valmis ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja, jolloin kulttuuriministeri voisi olla vaikka Timo Soini itse. Silloin varmaan Millwall FC perustaisi Helsinkiin farmijoukkueen ja sille rakennettaisiin stadion nykyisen Etelärannan parkkipaikan kohdalle.

Edellisen kappaleen loppu on tietysti vain meikäläisen ennakollinen näkemys. Seuraavakin on spekulaatiota, kun en ole ollut kärpäsenä katossa, kun vallan kabineteissa on juonittu.

Oletan, että Milttonin viestintätoimisto, Sanni Grahn-Laasonen ja apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen. Jotain tarttis tehdä, muuten koko projekti menee reisille. Olisiko joku, kuten Pena Kummelin pääministeri-sketseissä, vetänyt ässän hihasta ihan viime metreillä? Sanni antaa ennakollisen näkemyksen VOS-tuesta ja se kirjataan Viljasen esitykseen tulopuolelle. Sen verran epämääräisesti, että sen voi tulkita yhtä hyvin varmaksi tuloksi kuin epävarmaksi saatavaksi, mitä se tietenkin olisi ollut.

Valtuusto ei sitten tarttunut tähän kuten ei muihinkaan esityksessä olleisiin syötteihin. Koukut olivat liian selvästi näkyvissä reilulle enemmistölle. Tosin kiimaisimmat Guggis-fanit valtuustossa olisivat nielaisseet jo ensimmäisen viiden vuoden takaisen esityksen sen enempää kyselemättä talouden perään.