Koska kirjoitan suomeksi, niin otsikon sanoja ei englannin
tapaan aloiteta isoilla kirjaimilla. Viimeistään tästä varmaan ymmärretään,
että sanalla "valve" tarkoitan valveilla oloa, en esimerkiksi
ystäviäni Marjaana tai Juha Valvetta. He eivät tietääkseni ole sekaisin, vaikka
esimerkiksi Juhan kehittelemää matemaattista mallia musiikkiterapian
vaikutusten mittaamisesta en oikein ymmärräkään. Suoraan sanoen en lainkaan -
ainakaan vielä.
Kun aamulla tulin työpöytäni ääreen, niin kännykkäni oli pöydällä
avatun kirjan päällä. Ensimmäinen mieleeni tullut ajatus oli, että siinähän se
on, eikä missään hukassa. Hetken päästä aloin kuitenkin miettiä, että miksi
ylipäänsä kuvittelin kännykän olleen hukassa (tosin se on teillä tietymättömillä
suuremman osan ajasta kuin tiedossa olevassa paikassa). Siinähän se oli, minne
hyvin muistin sen illalla jättäneeni, lapsuuden ystävälleni vielä illan myöhäisinä
tunteina soittaessani.
Sitten toinen muistikuva alkoi valua esiin vähä vähältä. Olin nähnyt sellaista unta, jossa
kännykkäni oli kateissa. Itse asiassa se oli uneni keskeinen sisältö. Kännykkä
on kateissa ja etsin sitä koko unen lävitse. Vanhuus ilmiselvästi ei tule
yksin. Herätessäni tilanne unessa oli sellainen, kännykkä oli edelleen kateissa.
Unessa kadonneen kännykän
"löytyminen" sai aikaan minussa helpotuksen tunteen ja samalla palautti
näkemäni unen mieleeni. "Eikö olekin ihmeellistä!", olisi Heikki
Kinnusen taannoinen Älyvapaan palokunnan roolihahmo varmaan todennut.
Joku voi tietysti ihmetellä, että miksi minulla on
työpöydälläni MAOL:n taulukkokirja geometrian kaavojen kohdalla. Keskellä
kesää. Minäpä kerron.
Lapsuuden ystäväni soitti minulle eilen illalla. Hän oli ostanut (tai
myynyt, en enää muista kumpaa, hänellä kun tuntuu olevan maakauppaa molempiin suuntiin) tasan
kymmenen hehtaarin määräalan maata. Alue oli kolmion muotoinen, ei kuitenkaan
suorakulmaisen eikä minkään muunkaan säännöllisen kolmion muotoinen. Kartassa
oli merkittynä vain aluetta rajaavan kolmion sivujen pituudet, senttimetrien
tarkkuudella, mutta ei kolmion pinta-alaa. Ystävälleni oli jäänyt jostain sellainen
tunne, että häntä oltiin huijattu. Niinpä hän kääntyi puoleeni ja pyysi minua
laskemaan, onko ala tosiaan ilmoitetun suuruinen.
Kun pidemmät ja vähemmän käytetyt matematiikan kaavat eivät
ole ulkomuistissa, niin oli pakko konsultoida lukiolaisille hyvinkin tuttua
(ainakin lukiossa matikassa pärjänneille) opusta; MAOL:n taulukkokirjaa.
Mielivaltaisen muotoisen kolmion pinta-ala voidaan laskea Heronin kaavan
avulla, jos kolmion sivujen pituudet tunnetaan, kuten tässä oli tilanne. Kun
laskin pinta-alan kirjan kuvassa näkyvän kaavan avulla, niin saatoin lohduttaa
ystävääni. Pinta-ala on 0,19 neliömetriä vaille kymmenen hehtaaria. Sen mittatappion
ystäväni kertoi kestävänsä.
Joten. Matematiikasta on silloin tällöin hyötyä ihan
arkielämässäkin, mutta siitä on hyötyä vain silloin, kun käytetty matemaattinen
malli ja arkielämän ongelma vastaavat toisiaan. Sen lisäksi laskuvirheitä
kannattaa välttää. Kun niitä kuitenkin väliin väistämättä tulee, niin pitäisi ainakin
ymmärtää tarkistaa silloin, kun tulos on suurusluokallisesti pielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti