Sunday, 29 June 2014

Deduktiivista päättelyä à laTapio Puolimatka



Tapio Puolimatka on kasvatuksen teorian ja tradition professori Jyväskylän yliopistossa. Siitä pitäen, kun hän sai Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnon, olen aina aika ajoin seuraillut Puolimatkan kannanottoja. Yleensä ne ovat niin pitkiä, pitkäpiimäisiä ja sekavia, että niitä ei joko jaksa lukea tai niihin ei pääse kiinni mistään. Nyt Puolimatkan omilla kotisivuilla oleva artikkeli Kristillisen luomiskäsityksen ainutlaatuisuus on sen verran lyhty, napakka ja selkeä, että jopa minä sekä jaksan että pystyn kommentoimaan sitä. Tässä siis kursivoiden muuttamia kohtia kirjoituksesta ja minun huomioitani niistä.  

"Nykyajan ateismi on lisäksi sen umpikujan edessä, että se joutuu olettamaan maailmankaikkeuden syntyneen tyhjästä ilman mitään syytä. Ateismi ei voi selittää sitä, että yleensä jotakin on olemassa. Perinteisesti ateistit ovat väittäneet, että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Viimeaikaisen tieteen valossa näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että tämä oletus on väärä. Stephen Hawking toteaa: ”Melkein kaikki uskovat nykyään, että maailmankaikkeus ja itse aika saivat syntynsä alkuräjähdyksessä.” Tämä käsitys johtaa ateismin kannalta siihen ongelmaan, että maailmankaikkeus näyttäisi saaneen alkunsa tyhjästä ilman syytä. Kuitenkaan tyhjästä ei voi syntyä mitään. Ateistitkin myöntävät tämän kaikissa muissa yhteyksissä."

Puolimatkalla on hyvin mustavalkoinen näkemys maailmankuvallisten näkemysten mustavalkoisuudesta. Se olisi jotenkin ateismin ja kristillisyyden loputonta hyvän ja pahan välistä taistelua. Tosiasiassa suurimmalle osalle tämän päivän tieteentekijöistä uskonnolla on hyvin vähän merkitystä. Syvästi uskovaisia tieteentekijöitä on vähän, vakaumuksellisia ateisteja luultavasti vielä vähemmän. Vaatimattomallakin logiikan ymmärryksellä varustettu kun henkilö tajuaa, että Jumalan olemattomuutta on mahdotonta todistaa, joten tiukan ateismin kanssa puuhailtu aika menee auttamatta yhtä hukkaan kuin Speden sketsissä, jossa Speden piti todistaa, ettei ole ollut naimisissa kenenkään maailman miljardista naisesta kuin vaimonsa kanssa.

Puolimatkan vihollinen on ihan väärä ja luultavasti Puolimatka tietää sen itsekin. Hänen retorinen tyylinsä vain puree paremmin kannattajiin kuin jos hän nostaisi kissan pöydälle, eli kertoisi  vastustajan olevanei ateismi, vaan tieteellisin menetelmin saavutettu tietämys. Kun sana ateismi korvataan tällä, niin Puolimatkan retoriikka joutuu ihan uuteen valoon.

"Nykyajan tieteellisin menetelmin saavutettu tietämys on lisäksi sen umpikujan edessä, että se joutuu olettamaan maailmankaikkeuden syntyneen tyhjästä ilman mitään syytä."

Ei se ole mikään umpikuja, että jonkin tapahtuman syytä ei tunneta. Voi olla, että syy saadaan joskus selville. Voi ihan yhtä hyvin käydä niin, että vaikka syy on olemassa, niin se jää selvittämättä. Tässä hetkessäkin tapahtuu paljon isoja ja pieniä asioita, joiden syy jää täysin hämärän peittoon. Maailmankaikkeuden alkuhetkien äärimmäisissä olosuhteissa myös nyt pätevät luonnonlait eivät ehkä olleetkaan voimassa, mukaan lukien syyn ja seurauksen välinen suhde.

"Nykyajan tieteellisin menetelmin saavutettu tietämys ei voi selittää sitä, että yleensä jotakin on olemassa."

Ei voikaan, mutta ei sitä myöskään kukaan vähänkään tolkuissaan oleva tieteen tekijä väitäkään. Toisin kuin uskovat, joiden "varman tiedon" mukaan: "Alussa Jumala loi Taivaan ja Maan".

"Perinteisesti tieteilijät ovat väittäneet, että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa."

Erilaisia käsityksiä maailmankaikkeuden synnystä ja rakenteesta on ollut aina olemassa. Tutkimukseen perustuva nykyinen käsitys on nykyinen käsitys. Se elää sen mukaan, kun uutta tutkittua tietoa ilmaantuu. Raamattuun pohjautuva näkemys on aina lähtenyt siitä, että "Alussa Jumala loi Taivaan ja Maan". Se on ikuinen totuus. Ikävä kyllä se on ikuisesti mihinkään johtamaton lähtökohta.

"Tämä käsitys johtaa tieteen kannalta siihen ongelmaan, että maailmankaikkeus näyttäisi saaneen alkunsa tyhjästä ilman syytä. Kuitenkaan tyhjästä ei voi syntyä mitään."

Kertaus on opintojen äiti. Siksi sama väite kannattaa toistaa kahteen kertaan samassa kappaleessa. On ihan totta, että havainnot tukevat mm. energian häviämättömyyden lakia. Energiaa ei synny tyhjästä eikä energia toisaalta häviä minnekään, vaikka se voi muuttaa monin tavoin muotoaan. Sen sijaan fysikaalisessa tietämyksessämme on vielä valtavia aukkoja, kuten vaikka pimeä aine ja energia. Toisaalta jo tyhjästä ei voi syntyä mitään, niin mistä Jumala loi Taivaan ja Maan ja mistä itse Jumala syntyi? Näihinkin kysymyksiin olisi mukava kuulla edes hypoteesin tynkää. 

"Koska siis maailmankaikkeudella on Luoja ja sillä on alku, aika on lineaarinen, ei syklinen. Historialla on merkitystä ja ihmisen elämällä on objektiivinen tarkoitus, jota ihmisen tulee tavoitella."

Deduktiivinen päättely koostuu todeksi osoitetusta premissistä ja siitä loogisesti seuraavasta johtopäätöksestä. Siis tyyliin
1. Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia (Premissi 1)
2. Sokrates on ihminen (Premissi 2)
3. Sokrates on kuolevainen (Johtopäätös)

Nyt seuraa deduktiivisen päättelyn riemuvoitto à laTapio Puolimatka.
1. Ateistit (tiede) ei kykene selittämään maailmankaikkeuden syntyä (Premissi 1).
2. Raamattu selittää maailmankaikkeuden synnyn (Premissi 2)
3. Maailmankaikkeudella on Luoja ja sillä on alku (Johtopäätös)

Millä logiikalla tästä päätellään edelleen, että "aika on lineaarinen, ei syklinen sekä että historialla on merkitystä ja ihmisen elämällä on objektiivinen tarkoitus, jota ihmisen tulee tavoitella", sitä en tohdi enää edes arvailla. Kuten en sitäkään, millainen päättely johtaa siihen, että "Koska kaikki on luotu Kristuksen kautta, koko luomakunta tulee myös ymmärrettäväksi Kristuksen kautta: Kristus on kaiken viisauden ja tiedon lähde."

Saturday, 28 June 2014

Puruguaylaisen pihvin kypsyysaste




Ostin Lidlistä puru… eikun uruguaylaista naudan ulkofileetä. Liha on hyvin marmoroiduksi lihaksi kohtuullisen hintaista, vaikka otetaan huomioon, että lihassa on noin neljännes rasvaa ja kalvoja, jotka on poistettava ennen pihvinä paistamista. "Nadie es perfecto" toteaisi siihen varmaan Luis Suarezkin, ainakin jos on jaksanut katsoa elokuvan Una Eva y dos Adanes sen purevan sarkastiseen loppurepliikkiin asti.

Pakkoruotsi on jälleen kerran hyödyllistä. Syystä tai toisesta lihapakkauksen teksti on vain ruotsiksi. Siitä käy kuitenkin ilmi, että jokaisella pihviksi päätyneellä naudalla on kahden jalkapallokentän suuruinen alue, jossa se on syönyt ja märehtinyt ruohoa. Siis jotenkin ajankohtaiseen teemaan sopivaa sapuskaa, vaikka Uruguay ei juuri tänään pelaakaan. Ilta on kuitenkin eteläamerikkalaisen jalkapallon juhlaa.

Lehmästä ja jalkapallokentästä mieleeni muistuu 50-luvun Orivesi ja sen keskustassa ollut Suojan kenttä. Yhtenä kesänä kentän nurmikon leikkuu ja nähtävästi myös lannoitus hoidettiin siten, että paikallinen maanviljelijä toi tarpeen mukaan kentälle lieassa olevan lehmän, joka sitten söi nurmikon sopivan mittaiseksi. Kenttä oli tietysti täynnä liukumiinoja, jotka antoivat peliin ihan oman lisämausteensa. Jostain syystä tämä ekologinen nurmikonleikkuutapa jäi lyhytaikaiseksi kokeiluksi.

Pihvipaketissa on myös vinkki, miten voi sormella tunnustella lihan kypsyysasteen. Poski on raaka, nenä on puolikypsä ja otsa on kypsä. Varmaan saman voisi tehdä myös hampailla. Mitähän kypsyysastetta olkapää vastaisi?

Friday, 27 June 2014

Kulttuurimatkalla tankkaamassa


Tämä kuva on lavastettu. Asu ja tankkaaja ovat samat kuin tarinassa, mutta huoltoasema on ihan eri.

Kävin Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa (jota nimeä ei edes Wordin oikoluku tunne, saatikka sitten suuri osa suomalaisista). Kulttuurihenkiseen tilaisuuteen olin tietysti valinnut pukukoodin mukaisen asun, mikä minun tapauksessani koostui mm. mustasta nahkatakista ja tyylikkäästä pinkistä roston-tyylisestä hatusta.

Matkalla pysähdyin huoltoasemalle tankkaamaan. Valitsin mittarin, jossa on maksu kassalle. Olin seisonut jo pari minuuttia letku kädessä, mutta lupaa tankkaamiseen ei vain kuulunut. Lopulta nuori tyttö kurkkasi ovesta ulos ja huusi kuuluvalla äänellä sisälle: "Paina vain nappia, ei se oo mustalainen!"

Kun tankattuani menin maksamaan, niin havaitsin sisällä olevan ilmiselvästi menossa kassatyöhön koulutuksen. Vanhempi nainen opasti nuorempaa kassan käytön saloihin. Minulta vanhempi pyysi kohteliaasti anteeksi, että tankkauslupa oli viivästynyt, mutta kun kassalla oli jonoa ja heiltä on viime aikoina varastettu erityisen paljon bensaa, niin pitää olla tarkkana.

Kysyin vanhemmalta, että mahtoiko myös pukeutumiseni vaikuttaa tankkausluvan saannin kestoon. "Saattoihan silläkin olla vaikutusta", kuului vastaus.

"Joo, jos aikoo tankata bensaa kassamittarista, ei kannata näyttää mustalaiselta", jatkoi siihen nuorempi.

Ajattelin, että jos tämän koulutustilaisuuden aihe oli kassakoneen käyttö ja asiakkaan luotettavuuden tarkistaminen, niin olisikohan seuraavalla kerralla syytä käsitellä sitä, miten pidetään mölyt mahassa. 

Tämä kuva sen sijaan ei ole lavastettu. Kävin parilla luennolla, joissa kummassakin auditorion tuolit loppuivat kesken. Päivillä kävi kuulemma noin 20000 kirjan ystävää.

Wednesday, 25 June 2014

Homoliitot, pakkoruotsi ja Halla-aho




Eduskuntaan on tullut lähiaikoina pari kansalaisaloitetta, jotka kumpikin herättävät voimakkaita tunteita ja kannanottoja sekä puolesta että vastaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki ja ruotsin kielen opetuksen asema peruskoulussa.  Nämä kaksi on helppo koplata yhteen, kun jo koulun välitunneilta peräisin olevan varman tiedon mukaan melkein kaikki ruotsalaiset ovat homoja. Halla-aho taas on tunnettu pakkoruotsin vastustaja ja fantasioinut ampuvansa hänelle suuseksiä ehdottanutta homoa pistoolilla päähän.

Julkisesti homoseksuaaleja kansanedustajia ovat Jani Toivola, Silvia Modig, Oras Tynkkynen ja Pekka Haavisto.  Jos oletetaan Eduskunnan olevan jotenkin kansakunta pienoiskoossa (mitä se ei kyllä ole), niin näiden lisäksi kaappihomoja ja enempi vähempi bi-suuntautuneita voisi olla niin paljon, että usein esitetty luku 5 % saataisiin täyteen.

Ruotsi on äidinkielenä noin kymmenellä kansanedustajalla (en tiedä tarkasti) ja suurin osa heistä on kaksikielisiä, eli kielen suhteen bi-ihmisiä. Siinä mielessä näitä kahta vähemmistöryhmää voidaan pitää hyvinkin samanlaisina tässä tilanteessa, jossa he ovat eduskunnassa tietyllä tavalla sekä päättäjiä että asianosaisia. Kummassakin tapauksessa eduskunnassa tehdään päätöstä asiassa, joka koskee pientä vähemmistöä ja kumpaakin itse asiassa aika marginaalisella tavalla. Peruskoulun ruotsinopetuksen vapaaehtoisuus tai pakollisuus ei näy mitenkään ruotsinkielisten arjessa eikä homoparin elämä siitä juuri muuksi muutu, onko se virallistettu parisuhde vai ollaanko sitä "ihan oikeasti naimisissa".

Yhtäläisyydet eivät suinkaan lopu tähän. Molempia lakialoitteita vastustetaan argumenteilla, jotka saavat ainakin meikäläisen puistelemaan päätään sekä myötähäpeästä että silkasta epäuskosta.  Otetaan esimerkiksi pari kaltevan pinnan argumenttia. Kun Pentti Oinonen päräyttää: "Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittämään vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa?", niin sille on helppo naureskella. Ihan yhtä absurdia minusta on kuitenkin väite, että pakollisuuden poisto peruskoulun ruotsin kielen opiskelusta johtaa lopulta ruotsin kielen ja koko suomenruotsalaisen kulttuurin häviämiseen. Olisiko kielen ja kulttuurin vaaliminen kuitenkin pääsääntöisesti niiden edustajien itse hoidettava asia.

Käytin otsikossa sanoja, jotka yleensä vetävät blogiin lukijoita kuin paska kärpäsiä. Katsotaan miten käy nyt. Lupasin myös Halla-ahoa. Tässä se osuus. Vuonna 2007  Halla-aho oli  tätä mieltä ruotsin kielen opetuksen pakollisuudesta.

Kaikki pakkoruotsia puoltavat argumentit ovat idiotismeja:
"Ruotsia osaamalla suomalaiset pääsevät osaksi pohjoismaista perhettä."
Suomenkielisten kieli on suomi. Jos he suomenkielisinä eivät kelpaa osaksi pohjoismaista perhettä, ehkä pohjoismainen perhe ei ole heille oikea viiteryhmä.
"Ruotsia osaamalla voimme tehdä kauppaa ruotsalaisten kanssa."
Tekevätkö ruotsalaiset kauppaa vain sellaisten kanssa, jotka osaavat ruotsia? Eivätkö ruotsalaiset osaa vieraita kieliä?
"Yhteispohjoismaisissa yrityksissä on osattava ruotsia."
Varmasti onkin, koska Suomi omalla kustannuksellaan opettaa kansalaisilleen ruotsia ja antaa ruotsalaisille mahdollisuuden vaatia sen taitoa.
"Kaksikielisyys on rikkaus."
Suomalaiset eivät ole kaksikielisiä. Jos he olisivat, se olisi rikkaus. Se, että valtio on kaksikielinen mutta kansalaiset eivät, ei ole rikkaus vaan rasite niille kansalaisille.
"Ruotsin osaaminen on avain muiden vieraiden kielten oppimiseen."
Ruotsi on suomalaisille aivan yhtä vieras kuin ne muutkin kielet. Ruotsin osaaminen helpottaa muiden germaanisten kielten omaksumista vain, jos ruotsia osaa valmiiksi. Ellei sitä osaa valmiiksi, sen opetteleminen on pois niiden muiden kielten opiskelusta.”

Avioliittolaista Halla-aho kirjoitti ennen eduskuntavaaleja seuraavasti.

Eduskunta, kuten muutkin luottamuselimet, ei ole asiantuntijaelin vaan poliittinen elin. Poliittisen elimen tehtävä on tehdä arvovalintoja. Pidän vähän hölmönä esimerkiksi sitä, että ne, jotka vastustavat sukupuolineutraalia avioliittolakia, yleensä lankeavat saman tien toimittajan ansaan ja ryhtyvät keskustelemaan asiasta ikään kuin heidän kantansa perustuisi rationaalisiin argumentteihin tai olisi perusteltavissa sellaisilla.

Selvennettäköön, että minä itse vastustan sukupuolineutraalia avioliittolakia. Ymmärrän kuitenkin, että näkemykseni ei ole tulos rationaalisesta tai pragmaattisesta pohdinnasta. Kyseessä on aivan puhdas arvovalinta. Mielestäni avioliittolain ei kuulu olla sukupuolineutraali ja sillä sipuli, ei siihen sen kummempia perusteluja tarvita. Kuten ei tarvita päinvastaiseenkaan näkemykseen.

Olen itse aika lailla samoilla linjoilla Halla-ahon kanssa ruotsin opiskelun pakollisuuden suhteen.  Vaikka asia ei liippaa minua henkilökohtaisesti mitenkään, niin minua ärsyttää turhankin paljon ruotsin opiskelun pakollisuudesta annetut täysin epä-älylliset argumentit. Olen todella huolestunut johtavien poliitikkojen rationaalisen ajattelun kyvystä, jos nämä argumentit ovat yhteneviä heidän todellisen mielipiteensä kanssa. 

Arvostan myös Halla-ahon kantaa sukupuolineutraalista avioliitosta, vaikka itse olenkin tasan toista miletä asiassa. Tasa-arvoinen on tietysti jo sanana arvolatautunut. Tosin pienen tahran tähän Halla-ahon rehellisyyteen tuo se, että kaikki Persujen kansanedustajaehdokkaat olivat allekirjoittaneet ennen vaaleja lupauksen olla kannattamatta sitä. Omantunnon kysymyksissä Eduskunnassa on perinteisesti edustajilla ollut vapaat kädet äänestää. Soinin diktaatti loukkaa tätä hienoa periaatetta tavalla, joka viimeistään saa loputkin sympatiani rippeet Perussuomalaisia kohtaan katoamaan.

Halla-aho on arvokonservatiivi, joten hän voi aivan hyvin olla täysillä kirjoituksensa takana. Minä pidän itseäni arvoliberaalina, joten minun ääneni ja Halla-ahon ehdokkuus eivät kohtaa kovin helpolla.  Tosin se ei taida 80.772:n äänen miestä paljon hetkauttaa.

Sunday, 22 June 2014

Om hundra meter sväng till vänster


Laitoin navigaattorini hyötykäyttöön. Olen nyt matkoillani ruotsin kielen kielikylvyssä. Sanasto- ja lausevalikoimat ovat tietysti vähän suppeita, mutta niiden väsymätön kertaaminen taas takaa kylvyn olevan tehokkaan.  

Kielivaihtoehtoja on. Portugalistakin kaksi eri versiota. Ei kuitenkaan suomenruotsia eikä varsinkaan närpiönruotsia, mitä pidän vakavana puutteena.



Ruotsalaisia ääniä on kahdet. Jos kyllästyy Astridin nalkutukseen, voi vaihtaa Patrikin tilalle. 

Hyvä kikka saada eloa navigaattoriin on laittaa kohteeksi jokin ihna muu paikka kuin minne on ajamassa ja tievaihtoehdoksi kävelyreitin. Ohjetta tulee sen jälkeen jatkuvalla syötöllä sen minkä navigaattori jatkuvilta uusien reittien laskemiselta ennättää. 

Thursday, 19 June 2014

Päivän kärsä

Lehtikuvaaja Jore Puusa jakaa palkintoa nimeltä "Päivän kärsä" "ansiokkaasta" lehtikuvauksesta. Kun itse olen saanut Jorelta suorastaan "Kuukauden kärsä" -palkinnon, niin katson moraaliseksi oikeudeksi omia saman nimisen palkinnon antamisen myös itselleni. Perusteeni vain ovat hieman toiset. Minulla ne tulevat jalkapallosuorituksista ja palkintoa jaetaan vain futiksen mm-kisojen ajan.
  
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kärkipotku, kärkkäri, kärsä. Potkulla on vähän kyseenalainen maine, mutta lähietäisyydeltä ja ahtaassa paikassa se on yhtä tappavan tehokas ase kuin Colt Peacemaker aikoinaan Villin Lännen kapakkatappeluissa. Seniori-ikään päässeenä, mutta vieläkin palloa satunnaisti potkivana olen havainnut kärsän olevan vähiten ongelmallinen potku revähdysten suhteen. Paljastettakoon tämä potentiaalisille vastustajan maalivahdeille. Kärsään kannattaa varautua meikäläisen päästessä maalintekopaikkaan.

Ensimmäiset Päivän kärsät menevät kaksin kappalein Chilen pelaajille Eduardo Vargasille ja Charles Aránguizille maaleistaan Espanjaa vastaan. Perustelut kuvateksteissä. 

1-0 syntymässä. Chilen hyökkäys on repinyt Espanjan puolustuksen aivan riekaleiksi. Siitä huolimatta maali on lopulta pienestä kiinni. Eduardo Vargas on ohittanut sivuittaisliikkeellä vastaan liukuneen maalivahti Iker Casillaksen, mutta pallo on samalla karannut hieman liian eteen. Vargasin paino on takimmaisella oikealla jalalla, joten kunnon laukaukseen ei ole enää aikaa, kun puolustaja Sergio Ramos on juuri työntämässä jalkaansa laukauksen eteen ja toisaalta Casillaskin peittää suuren osan maalista

Tyylikkään, mutta aikaa vievän nilkka- tai sisäteräpotkun sijasta Vargas tuikkaakin pallon kärsällä. Kuvasta näkyy hyvin, miten lähellä Ramosin pelastava jalka on siitä huolimatta. Asennosta, josta paikoillaan olevan Vargasin potku lähtee, ei voi mitenkään jatkaa vartalolla liikettä eteenpäin. Se on fysikaalisesti mahdotonta. Voiman oikean jalan potkuun Vargas saakin kiertämällä yläruumistaan taaksepäin, jolloin jalka tämän vastaliikkeenä kiertyy eteenpäin. Vargasilla tuskin oli koulun fysiikan kaavat tässä vaiheessa kovin aktiivisesti mielessä, mutta tapahtumalle on olemassa nimikin. Liikemäärän säilyminen.

Netissä on erilaisia animaatioita pelitapahtumien kulusta. Pelaajat ovat suunnilleen oikeilla paikoilla, mutta paikoiltaan potkaistun kärsän fysiikka on kuvassa pielessä. Pelaaja ei voi sekä potkaista että kaatua eteenpäin. 

Tästä kuvasta näkyy myös selvästi, miten Vargasin ylävartalo ja jalka liikkuvat eri suuntiin. Sergio Ramosin kenkä on pari ratkaisevaa sekunnin sadasosaa myöhässä. Iker Casillas on liukunut vasemmalle peittämään ja koittaa epätoivoisesti kääntyä takaisin. Kuvasta näkee selvästi, että tässä asennossa kohtisuoraan maata vasten olevalla jalalla on mahdotonta saadaa työntövoimaa oikealle. 

2-0 lähtee tästä. Casillas on nyrkkeillyt vapaapotkun suoraan  Charles Aránguizin jalkoihin. Espanjalla on kymmenen pelaajaa rangaistusalueen sisällä ja yhdestoistakin on tulossa. Ei auta, kun Casillas on täysin väärin sijoittunut. Hän on totaalisesti maskissa yhden oman ja yhden Chilen pelaajan takana.

Tästä kuvasta näkyy hyvin, miten hyvin kaksi pelaajaa peittävät Casillaksen ja pallon välisen linjan. Laukaus ei ole kova eikä edes suuntaudu ihan kulmaan. Casillas yksinkertaisesti vain ei näe sitä riittävän ajoissa eikä sitten ehdi enää reagoida siihen.

Aránguizin tyylipuhdas kärsä. Nilkka ei ojennu kuten nilkkapotkussa. Paikaltaan potkaistaessa usein ainoa mahdollisuus. Se vaatimaton, mutta tässä tapauksessa kuitenkin riittävä voima palloon saadaan samalla tavalla kuin edellisessäkin tilaanteessa. Vartalon taaksepäin suuntautuvalla vastaliikkeellä

Vaari näyttää kärsän mallia Heurekan mittausradalla. Potku on tehty vauhdista, jolloin vartalon liike suuntautuu eteenpäin. Tässä näkyy yksi kärsän etu. Osumakohta, tässä pisteen kohdalla, on selvästi tukijalan edessä. Tiukassa paikassa kärsällä saattaa ylettyä potkaisemaan sellaista palloa, joka muuten potkaistaessa väistämättä kohoaisi korkeuksiin.

Kulttuurihenkilö potkaisee paikoiltaan perinteisellä kärsätyylillä perinteisillä kulttuurihenkilön futiskengillä (normaaleilla kävelykengillä) ja voittaa isänsä, tosin niukkaakin niukemmin. Tässäkin potku lähtee selkeästi tukijalan edestä ja ilman vauhtia suoritettuna voima siihen saadaan ylävartaloa taaksepäin kallistamalla - ihan kuin Päivän kärsällä palkitut chileläispelaajatkin tekivät.

Vertailun vuoksi urheilijanuorukaisen tekemä tyylipuhdas nilkkapotku. Potkaisevan jalan nilkka ojentuu. Tukijalka on ollut pallon vieressä, ei takana. Voimaa potkuun saadaan paitsi vauhdista niin myös käsillä autetusta vartalonkierrosta oikealle. Nopeuttakin on huimat 80 km/h.


Menkööt vielä yksi Päivän kärsä takautuvasti Robin van Persielle. Kärsällä kurottamalla päästään tässäkin potkaisemaan noin 1½ metrin päässä olevaa palloa. Espanjan Gerard Piqué on ulkona tilanteesta kuin lumiukko.  Kärsä rules!

Wednesday, 18 June 2014

Luottamuspula




Lainasin Hesarin poispotkitun päätoimittaja Mikael Pentikäisen kirjan Luottamus, jossa Mikael käy läpi tuntojaan potkujen jälkeen. Opuksen punainen lanka on Mikaelin ihmettely, että minne luottamus häneen katosi, vaikka hän oli niin mukava kaveri kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

Vaikka olen aivan varma, niin kerronpa sinulle Mikael, miten sinä menetit kerta laakista kolmen henkilön luottamuksen. Erään lehden avustajan, toisen lehden tilaajan ja kolmannen lehden lukijan. Kun uskovana varmaan ymmärrät miten jokin voi pyhän kolminaisuuden mukaisesti olla samaan aikaan isä, poika ja pyhä henki, niin tuskin avustajan, tilaajan ja lukijankaan yhdistyminen samassa persoonassa on ylivoimaista ymmärtää.

Lähetit minulle kirjeen, jossa armollisesti soit minulle oikeuden avustaa muitakin lehtiä kuin Hesaria. Se porkkanasta. Keppiä tulikin sitten senkin edestä. Pahimpana kaikesta lupaus, että minulla olisi ilo ja kunnia vastata kaikista kolmansien osapuolten korvausvaateista ja niihin liittyvistä oikeuskuluista.

Vastasin sinulle heti ja kieltäydyin perustellen tarjouksestasi. Se nimittäin oli sellainen, josta ei ainoastaan voinut, vaan piti kieltäytyä. Et vastannut eikä kaverisi Virkkunenkaan vastannut, vaikka teidän molempien nimi oli sopimuspaperissa allekirjoitusta odottamassa.

Luottamus ja luottamuspula saavutetaan sillä, miten itse käyttäytyy. Ne ovat siinä mielessä epäsymmetrisiä, että luottamus on helppo menettää, mutta sitä on vaikeaa saada takaisin. Luottamuspulan kanssa on sitten ihan päinvastoin. Sinä menetit minun luottamukseni sillä kirjeellä, jossa oli sinun nimesi alla. Tuskin olit tekstiä itse kirjoittanut, hyvä jos edes lukenut. Sen takana oli Sanomien taitamaton ekonimijohto ja vielä surkeammat lakimiehet.  Jos haluat tietää yksityiskohdat tarkemmin, niin käypä lukaisemassa täällä. Muita vastaavia tarinoita löydät blogistani evästeellä Sanoma tai Sanomasopimus.  

Benfordin laki




Hesarin tiedepalstalla oli tiistaina 17.6. juttu Benfordin laista. Kuten Hesarin tiedejutut usein, varsinkin populaaria matematiikkaa ja fysiikkaa käsittelevät jutut, niin tämäkin oli vähän sinne päin.

Benfordin lain mukaan tietyn tyyppisissä lukusarjoissa pienet numerot ovat yleisempiä luvun ensimmäisenä numerona kuin suuret luvut. Ykkönen on yleisin, sen todennäköisyys on noin 30 %, kun taas ysi alussa on keskimäärin alle 5 %:ssa luvuista.

Ensimmäisen numeron suhteelliset osuudet Benfordin lain mukaisessa jakaumassa

Hesarin jutussa pääanalyytikko Risto Hiltusen antama yksinkertaistettu selitys saattaa jäädä useimmille lukijoille käsittämättömäksi.

"Ajattele vaikka pörssiosaketta, jonka arvo on aluksi yksi euro ja jonka arvo nousee 20 prosenttia vuodessa.

Ensimmäisenä vuonna osakkeen kurssi on 1,0 euroa, seuraavana vuonna 1,22 euroa ja kolmantena 1,44 euroa.  Kurssin nousu yhdestä kahteen euroon vie viisi vuotta, kahdesta kolmeen euroon enää neljä vuotta

Kun vuodet etenevät, kasvuvauhti kiihtyy. Yhdeksiköllä alkavaa arvoa ei saavuteta lainkaan, sillä geometrisessa sarjassa kasvava pörssikurssi hyppää suoraan 8 eurosta 10 euroon."

Sivuutetaan nyt se, että osakekurssit noteerataan päivittäin, ei vuosittain, tällä 20 % vuotuisella kasvulla kurssin nousu eurosta kahteen euroon kestää 3,8 vuotta sekä että 1,2 x 8 = 9,6. Koitetaan sen sijaan miettiä, mitä tässä oikein yritetään sanoa? Varmaan lähinnä sitä, että jos lukua 1 aletaan kertoa luvulla 1,2, niin tulokseksi saadaan lukusarja, jossa pieniä numeroita on useimmin luvun alussa kuin suuria. Eli tämä puhtaasti matemaattinen lukusarja noudattaa matemaattista Benfordin lakia. Ei liene kovin hämmästyttävää, koska Benfordin lain matemaattinen muoto on johdettu juuri geometrisen lukusarjan perusteella. 

Lukusarja, jossa ykköstä on kerrottu luvulla 1,2. Olen ryhmitellyt eri numeroilla alkavat omille riveilleen. Nyt lopetin sarjan 46:een, muta jos lukuja kerättäisiin riittävät paljon, niin ne alkaisivat pikkuhiljaa noudattaa Benfordin jakaumaa yhä paremmin. 

Siinä kirjoittaja on ihan oikeassa, että pörssikurssit noudattavat riittävän suuressa aineistossa varsin hyvin Benfordin lakia. Se johtuu niiden luonteesta. Pörssikurssien arvot nousevat ja laskevat prosentuaalisesti, eikä niiden kasvulla ja vähenemisellä ole merkittäviä rajoittavia tekijöitä. Esimerkkiaineistossa halvin osake maksoi 4 senttiä (Sarasvuon Trainer's house) ja kallein yli 46.000 euroa. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että samansuuruinen prosentuaalinen muutos ykkösellä alkavaan lukuun antaa edelleen tulokseksi ykkösellä antavan luvun todennäköisemmin kuin millä muulla numerolla alkavaan lukuun. 1,6 x 1,2 = 1,92, mutta 8 x 1,2 = 9,6 ja 9 x 1,2 = 10,8, eli jo uusi ykkösellä alkava luku. Avainsana ei ole siis kasvu, vaan prosentuaalinen muutos.

Satunnaisen päivän pörssikurssit. Olen merkannut punaisella ykkösellä alkavat (yksi jäänyt merkkaamatta). Ykkösellä alkavia on 32/132 = 24,2 %. Jos joku haluaa laskea koko jakauman, niin aineisto on tähän hyvä, joskin lukumäärä saisi olla reilusti suurempi. 

Muita tyypillisiä näin käyttäytyviä lukuja ovat mm. tuotteiden hinnat, kaupunkien ja valtioiden väkiluvut, radioaktiivinen hajoaminen. Niissä Benfordin malli toimii hyvin. Sehän ei ole siinä mielessä laki, että se pakottaisi asiat toimimaan sen määrittelemällä tavalla.

Kirjoittaja jatkaa: "PÖRSSIKURSSIEN tapaan monet muut elävän elämän luvut ovat syntyneet kasvun tuloksena. Ne noudattavat Benfordin lakia tarkasti."

Tämä nyt on täyttä höpö höpöä. Kasvuun perustuvat lukusarjat noudattavat Benfordin lain kuvailemaa matemaattista mallia enemmän ja vähemmän tarkasti. Jotkut eivät juuri lainkaan. Kuten vaikka lapsiperheiden lasten lukumäärät. Lapsiluku kun ei lisäänny geometrisessä sarjassa (yleensä), vaan aritmeettisessa. Lisäksi lukujonoon liittyy monia reunaehtoja, kuten tavoitteita tietystä ideaalista lapsien määrästä. Meillähän se on ollut perinteisesti kaksi ja vielä eri sukupuolta, poika mieluusti vanhempi. Kiinan yhden lapsen politiikka antoi huutia Benfordin lain jakaumalle.

Lasten määrät suomalaisissa lapsiperheissä. Järjestys on Benfordin mukainen, mutta 2-lapsiset perheet ovat "yliedustettuja". 

Benfordin laki on suuntaa antava, mikä ilmenee mm. tästä. Maailman korkeimpien rakennelmien korkeuksien ensimmäiset numerot antavat eri jakauman, riippuen siitä, missä yksikössä korkeus on annettu. 

Artikkelissa mainittu lantin heitto -esimerkki on sinänsä valaiseva siitä, että asioiden tilastollinen käyttäytyminen on ihmisillä yleensä aika lailla hämärän peitossa. Benfordin lain kanssa lantinheitolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.

Sen sijaan artikkelin lopussa oleva kertomus paljastaa Benfordin lain todellisen hyödyn. Jos lukusarjassa, jonka voisi olettaa noudattavan pääpiirteissään Benfordin lakia, havaitaan merkittävää poikkeamaa tästä, niin se antaa perustellun aiheen epäillä lukusarjassa olevan jotain vialla. Kuten vaikka kreikkalaisissa talousluvuissa.

Lopuksi vielä kerrotaan, että Benfordin laki toimisi useimmissa elävän elämän lukujoukoissa. Todellisuudessa useimmissa se ei toimi. 


Sunday, 15 June 2014

Sokrateen syöksypusku




Kaikki suuret yleisötapahtumat luovat ympärilleen oheistuotteiden markkinat. Niin myös jalkapallon MM-kisat. Tokihan tämä oli tiedossani, mutta siitä huolimatta olin enemmän kuin lievästi hämmästynyt saatuani kisojen alla luettavaksi peräti kolme eri opusta, joissa jalkapalloa lähestytään sanotaan nyt vaikka poikkitieteellisestä näkökulmasta. Kuitenkin niin, että jos tässä blogissa paino on tukevasti yhdyssanan alkuosalla, niin näissä kirjoissa se on siirtynyt enempi vähempi jälkiosan puolelle.

Olen nähnyt suorina lähetyksinä kaikki jalkapallon MM-kisojen loppuottelut vuodesta 1966 alkaen. Vuoden 1962 loppuottelu jäi  suorana väliin vain sen takia, että osin niiden takia suunniteltu Telstar satelliitti myöhästyi juuri ratkaisevan kuukauden. Siitä huolimatta näissä kaikissa kolmessa kirjassa oli minulle jotain uutta. Hieman uusin silmin tulee näitäkin kisoja katsottua.

Jos nyt jotain pitäisi näistä kolmesta suositella yli muiden, niin kyllä se olisi Sokrateen syöksypusku - Jalkapallon filosofiaa. Paitsi että se on ainoa täysin kotimainen, niin kesälukemisena sivujen määränsä (vähiten) ja luettavuutensa (ei matemaattisia lausekkeita eikä graafeja) ansiosta se ylittää selkeästi maaliviivan jopa ilman videotarkastusta.  Huonoja eivät ole muutkaan, mutta niiden lävitse kahlaaminen vaatii jo sekä intohimoa jalkapalloon että tieteellistä otetta maailman menon ihmettelemiseen ylipäänsä. 


Energia avastuskeskus



Olin Tallinnan uuden tiedekeskuksen, Energia avastuskeskuksen (Energia oivalluskeskus) avajaisissa. Tässä muutama kuva ja poikkitieteellinen havainto avajaisista suomalaisen delegaation jäsenen silmin katsottuna.  Voin vilpittömästi suositella visiittiä avastuskeskukseen, jos on yhtään tiedehenkinen - poikkitiedehenkinenkin riittää. Pääsyliputkin ovat ihan kohtuuhintaisia.


Tiedekeskus sijaitsee hyvällä paikalla aivan sataman vieressä.


Tiedekeskuksen johtaja tohtori Kertu Saks pitämässä avajaispuhetta. Suomalainen delegaatio pani merkille, että merkittävimpänä suomalaisena tiedekeskuksen syntyä ja kehitystä auttaneena henkilönä Kertu maininitsi puheessaan professori Hannu Salmen, joka itse ei valitettavasti päässyt paikalle sairastumisen takia.


Perinteinen pönötyskuva, kuvaaja tuntematon, kamera minun. Janin kassissa ei suinkaan ole vaihtovaatteet kuten Väinö Leskisellä aikoinaan, mutta ei siellä viinalastiakaan ole. Olkoot sen sisältö salaisuus toistaiseksi.


Näyttelykohteet painottuvat valoon ja sähköön. Jälkimmäinen on siinä mielessä varsin ymmärrettävää, onhan tiedekeskus rakennuttu entisen sähkölaitoksen tiloihin. Erityisesti useat historialliset kohteet viehättivät minua.


Joissakin kohteissa on vielä hieman säätämisen varaa. Mittari väittää, että Paula Havasteen lävitse kulkee noin 120 ampeerin sähkövirta. Ilmeestä ja todistettavasti henkiin jäämisestä päätellen mittari on kalibroinnin tarpeessa.


Tällainen Faradayn häkki piti tulla Heurekankin tiedeteatteriin noin 15 vuotta sitten. Ei tullut, rahat loppuivat kesken.  Tiedän historian siitä, että minut palkattiin silloin tekemään sähköesityksestä köyhän miehen versio.

Tässä Eestin television kuvausryhmä ja Kertu Saks ihailemassa häkin sisällä räiskyviä salamoita.


Alakerrassa olevassa optiikan näyttelyssä minua viehätti erityisesti kaleidoskooppi, jonka sisälle pääsi ottamaan selfien monesta kuvakulmasta.



Samaa tekniikkaa saada yhdellä kuvalla kuvattua henkilö sekä edestä että sivusta käytettiin Suomessa aikoinaan poliisikuvissa. Filmi oli kallista. Arvoitukseksi jäänee, mikä tätä mallia aikoinaan hymyilytti. Ehkä hän oli vain sisäistänyt, että valokuvassa pitää hymyillä.

Saturday, 14 June 2014

Tallinnan TV-tornissa


Kävin Tallinnan reissulla myös TV-tornissa. Tornin juurelta nähtynä se on varsin vaikuttavan näköinen pytinki. Maston korkeus on 315 metriä ja näköalatasanne on 175 merin korkeudessa.  Niin korkea, että koko torni ei mahtunut tältä etäisyydeltä otettuun yhteen kuva, vaan yllä oleva on kahdesta kuvasta yhdistetty kuva.

Ryhmälleni oli luvattu pääsy jonojen ohitse. Sää oli torstaina 12.6. mitä oli ja jonot torniin kuvassa olevan pituiset. Harmitti, kun ansioton etuoikeus jäi käyttämättä. Toki vähän kelikin harmitti.


Googlen satelliittikuvassa torni ei sattunut ihan satelliitin alle, joten tältä se näyttää avaruudesta käsin. Kuten kuvasta näkyy, niin tornin rakenne kapenee ylöspäin mentäessä. Se ei siis ole pelkästään perspektiivi-ilmiö ensimmäisessä kuvassa.


Tornista näkee hyvällä säällä Suomeen asti. Nyt pilvet olivat niin matalalla, että Viron rantaviivankin näkeminen tuotti vaikeuksia.


Espoon Keilaniemi ja Tallinnan TV-torni ovat suunnilleen samalla pituuspiirillä. Näin ollen Fortumin 84 metriä korkea "Raaden hammas" on optimaalisella paikalla näkymään TV-tornin 175 metriä korkealta näkötasanteelta. Viivasuoraa näköyhteyttä ei kuitenkaan ole, sillä näillä luvuilla laskettuna se merenpinnan kaarevuudesta johtuen on "vain" vajaat 60 km. Epäileväinen lukija voi kertailla Pythagoraan teoriaa, maapallon säteenä voi käyttää lukua 6366 km.  Itse asiassa Espoosta Fortumin talon katolta ei näy edes Tallinnan tornin valot, jos valon pitää kulkea ihan suoraa viivaa myöten.

Näin lohduton tilanne ei käytänössä kuitenkaan ole. Varsinkin keväällä meren ollessa selvästi ilmaa kylmempi, valo taipuu alaspäin. Silloin Tallinnan TV-tornin valot näkyvät helposti Helsingistä kiikarilla vaikka ihan rannalta katsottaessa, jos sää muuten vain on riittävän kirkas.


Kaavakuva Ursan kustantamasta mainiosta opuksesta Maiseman valot ja värit. Kirja on valitettavasti vain loppuunmyyty, mutta kirjastoista ja divareista löytyy.

Ylemmässä kuvassa tilanne syyspuolella, jolloin Helsingin ja Tallinnan välillä ei ole oikein näköyhteyttä ja alemmassa kuvassa taas päinvastainen tilanne kevällä, jolloin näkyvyyttä on joskus ihan hämmästeltäväksi asti.


Jos vaakasuora näkyvyys oli vaatimaton, niin sitäkin vaikuttavampaa oli katsoa 175 suoraa alaspäin. Vaikka kuinka tiesi, että lasi kyllä kestää, niin minä korkeuskammoisena en uskaltanut edes katsoa luukusta, saatikka seisoa sen päällä. Sama vikaa näyttää ainakin kehon kielestä päätellen olevan muillakin.


Laitoin silmät kiinni ja otin valokuvan lattiaikkunan lävitse. Keskellä kuvaa oleva sinertävä läntti on auto.

Ylhäältä katsottaessa tornin kapeneminen ylöspäin mentäessä ja perspektiivin aiheuttama visuaalinen kapeneminen "kumoavat toisensa". Torni näyttää kuvassa tasapaksulta. Se vie tietyllä tavalla kuvasta katsottaessa osan siitä syvyysvaikutelmasta, mikä on aistittavissa paikan päällä.


Katso reunat, valokuvaajan sääntö. Vaikka muuten sommittelin tämän itselaukaisijalla otetun kuvan, niin en voinut mitenkään ennakoida sitä, että 10 sekunnin jälkeen laukaisemisesta joku työntää kätensä Arjan selästä. Ryhmä kutistui sairastapausten vuoksi näin vaatimattomaksi. Paraniko pidot siitä, sitä on vaikea päätellä referenssin puutteessa.


Tornin juurella oli "TV-uutisten studio". Siellä saattoi nauhoittaa itsensä lukemassa vaikka uutisten säätiedotetta. Meillä on säätyttökin ihan omasta takaa.

Lähetyksen saattoi jopa lähettää itselleen sähköpostin liitetiedostona. Se tosin vei aikansa, mutta kuten opas neuvoi meitä, niin odotteluajan saattoi käyttää vaikka myymälässä asiointiin. Ovelaa, vähän liiankin ovelaa. Kun nauhoitustiedostot eivät vartin odottelun jälkeen olleet vielä valmiit, niin lähdimme pois ilman niiden edelleen lähettämistä. Janin virolaiset uutiset jäivät siis näkemättä ja kuulematta.

Saturday, 7 June 2014

Opettajien kesäkurssilla - taas

Tähtitiede ja kosmologia kiinnostavat aina. Joillakin viime vuosien Opettajien fysiikan kesäkursseilla on ollut vähän naftisti väkeä, mutta nyt sali näyttää täyttyneen oikein kivasti. Tosin tässä on se optinen harha, että kun ottaa kuvan oikeasta suunnasta, niin sali näyttää enemmän täydeltä kuin tyhjältä, vaikka suhde on jotain fifty-sixtyn luokkaa. Ihan kuin pullonkin suhteen, niin puolitäysi ja puolityhjä ovat tietysti näkökulma kysymyksiä, mutta yleisöä on näyttää olevan enemmän, kun salissa puolet paikoista on tyhjiä. Tämän saman olen huomannut järjestäessäni konsertteja Rekolan työväen talolla. 

Taivaskin näyttää olevan täynnä tähtiä, vaikka mustaa aluetta on selvästi enemmän kuin tähtien viemää alaa.

Mielenkiintoisetkin luennot käyvät pitkän päälle voimille. Siksi erilaiset ekskursiot piristävät päivää mukavasti. Tässä ollan fyssan labrassa, jonka puhtausluokka on tuhat. Se tarkoittaa sitä, että kuutiojalassa ilmaa ei saa olla yli tuhatta tietyn mikrometrirajan ylittävää hiukkasta. (En nyt muista ko. lukuarvoa.) Kotona voisi tulla vastaansanomista, jos ehdottaisi tätä siivouspäivän standardiksi.

Tässä ymmärtääkseni tutkitaan avaruuspurjeeseen tulevaa lankaa. Sini Merikallio kävi juuri keväällä kertomassa tästä Heurekassa, joten oli kiva nähdä linkki esitelmän ja sen toteutuksen välillä.

F2k-laboratoriossa oli ihmeteltävää, kuten myös mielenkiintoista kuvattavaa. Ainakin luentosalin visuaalisuuteen verrattuna. 

Yksi työkohteista oli elektronin varauksen mittaaminen. Kuvauksellinen kohde ikuistettiin useammallakin kameralla.

Millikanin koekin sujuu nykytekniikalla vähän sutjakammin kuin alkuperäisen kokeen aikoihin.

Spektritutkimuksen esivaihe. Hehkulamppu, loisteputkilamppu ja spektrometri. Siitä eteenpäin laitetaan tietokone mukaan peliin.

F2k on erinomainen paketti lukion fysiikan kurssille 8. Suosittelen vilpittömästi. muutaman tunnin käynti labrassa tekemässä kuusi koetta on kouluille maksuton. 

Tämä kuva on jo viime vuodelta, mutta se kertoo vain siitä, että Terra Cognita ja Ursa ovat vakiovieraat Opettajien fysiikan kesäkurssilla. 

Tarkkaa lukua en tiedä, mutta kovin kauaksi sadasta ei jäädä, kun lasketaan kuvassa olevien henkilöiden kerrat Opettajien fysiikan kesäkurssilla yhteen. Professori Heimo Saarikko, lehtori Lasse Vanhanen (yli 30 kertaa kursseilla) ja amanuenssi Seppo Anderson. Jos lukuun lisätään vielä kameran toisella puolella olevan kerrat, niin sata paukkuu rikki reippaasti.