keskiviikko 7. toukokuuta 2014

приятного аппетита


Venäläinen Blini ja saksalainen Lidl rauhanomaisessa rinnakkaiselossa. Huomatkaa yritysten logojen muotojen ja värien istuminen sävy sävyyn .

Muutimme Moskovasta Koivukylään syksyllä 1977. Jos joku olisi sanonut silloin, että Neuvostoliitto hajoaa 13 vuoden päästä ja 34 vuoden päästä Koivukylään tulee venäläisten pitämä venäläisen keittiön ravintola, niin kumpaakohan visiota olisin pitänyt epäuskottavampana? Ehkä molempia.

Näin on kuitenkin käynyt. Koivukylään aukesi männä viikolla venäläinen ravintola Blini, jota pyörittää venäläinen henkilökunta. Tämä selvisi minulle, kun kävin ostamassa vessapaperia viereisestä Lidlin myymälästä.

Jotenkin tuli mieleen Molotov-Ribbentrop-sopimus. Minkälaisen etupiirijaon Blini ja Lidl ovat mahtaneet tehdä Koivukylässä? Ei vaiskaan. Sitä koivutikulla silmään, joka vanhoja muistaa, varsinkin ikäviä vanhoja. Venäläisen keittiön ystävänä aion testata Blini-ravintolan lounaan heti ensi viikolla. Palataan silloin tarkemman kulinaarisen analyysin merkeissä. 


Avajaisviikolla tarjottiin ohikulkijoille donitseja. Ne olivat oikein herkullisia, joten ostin niitä 10 kappaletta kotiinviemisiksikin.

Kassatyttö löi uskollisesti jokaisen kotiin ostamani donitsin kuittiin. Kun erehdyin tätä vähän ihmettelemään, niin sain napakan vastauksen. "Miten muuten tietäisin, mitä ne maksavat yhteensä?"

Ei varmaan mitenkään, kuten ei sitäkään, paljonko pitää antaa viidestä eurosta takaisin. Nämä mölyt pidin kuitenkin mahassani - ihme kumma.   Kuvan kaksi donitsia jäivät jäljelle kahvihetkestä.


8.5.2014

Tuli sitten postireissulla käytyä hetken mielijohteesta matkan varrella olevassa Blinissä lounaalla. Ravintolan edessä olevasta parkkipaikasta näyttää tulleen kaupustelijoiden tyyssija, päätellen siitä, että minulle tarjottiin jo kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä halpaa kiikaria. Vakuutteluni siitä, että en tarvitse enkä muutenkaan ostaisi epämääräistä tavaraa eivät tuntuneet menevän millään perille.

Ei kun Bliniin turvaan kaupustelijalta. Lounas oli karvan verran alle kympin, sisältäen salaatin, keiton, pääruoan ja kahvin donitsin kera. Kaikki pöytään tarjoiltuna, mikä on minusta mukavaa. Kun olin ainoa asiakas, niin annokset tulivat nopeasti, vähän turhankin nopeasti. Olisin mieluiten syönyt yhden ruokalajin kerrallaan, mutta nyt ne ilmestyivät kaikki kahvia lukuun ottamatta kerralla pöytään.

Ruoka oli ihan hyvää ja annoskoot sopivia. Pienempiäkin olisivat voineet olla minun tarpeisiini. Kotona ja koulussa kun aina opetettiin, että kaikki lautasella oleva pitää syödä. Kahvi tosin maistui enemmän teeltä kuin kahvilta, mutta enpä viitsinyt ruveta siitä valittamaan.

Lopuksi tarjoilija tyttö kysyi vähän murteellisella suomella, että maistuiko. Ajattelin olla kohtelias ja vastasin sillä vaatimattomalla kyökkivenäjän kielen taidollani, jonka aikoinaan tulin hankkineeksi: "было очень вкусно" (oli oikein maukasta).

Joko venäjän ääntämykseni on hieman ruosteessa tai jostain muusta syystä tarjoilijan kommentti tähän oli: "Jätte kiva". Onneksi on tullut opiskeltua noita oman ja naapurimaidenkin kieliä, joten kielenvaihdot lennosta eivät tuottaneet ylipääsemättömiä ongelmia. 

Päivän lounas. Punajuurisalaatin olen ehtinyt jo aloittaa. Keitto ja pääruoka ovat molemmat kanaa. Yksinkertaista ja konstailematonta ruokaa. Hinta/laatu ihan kohdallaan.

7 kommenttia:

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Aika usein se laskukoneen käyttö huvittaa vanhaa jäärää, joka on aikoinaan opetellut laskutikun ja helmitaulun käyttöä. Just tässä päivänä muutamana katselin niin ikään kahvilan kassaneitiä, joka sovitteli pitkiä kynsiään laskukoneen nappuloille. Ostin kolme tuotetta, jotka maksoivat 3, 3 ja 4 euroa. Ikäluokkamme ihmisille on (ainakin vielä...) selvää laskemattakin, että 3+3+4 on 10, mutta neiti tutki pitkään laskimen näyttöä päätyäkseen (hyvä niin) samaan tulemaan.

Timo Suvanto kirjoitti...

Viereiseen Lidliin liittyen olen tehnyt poikkitieteellisen epäsystemaattisia havaintoja kassojen käyttäytymisestä. Kun ostaa jotain tuotetta useita kappaleita (kuten vaikka 400 gramman koiransapuskapakkauksia, joista Emma erityisesti pitää), niin jotkut kassat vetävät kaikki pakkaukset laserlukulaitteen ylitse, jotkus taas lukevat vain yhden viivakoodin ja käyttävät kertonäppäintä. Pitkäaikaisten havaintojeni mukaan käytäntö on enemmän kullekin kassalle tyypillen tapa toimia kuin että se se johtuisi vaikka tavaran sijoittelusta kumimatolla. Onhan tietysti helpompi laskea tuotteen kappalemäärä, jos kaikki samat tuotteet ovat yhdessä kasassa kuin jos ne ovat sikin sokin muiden seassa.

Tästä saisi varmaan jos nyt ei väitöskirjaa niin ainakin gradun kaupan alan tai käyttäytymistieteiden akateemiselle oppilaitokselle. Viimeksimainitulle saattaisi mennä väikkäristäkin.

Sakari Mäkelä kirjoitti...

Ilman muuta tuo olisi väikkärin aihe. Siinähän joutuisi väistämättä kenttätutkimuksiin, julkaisu ei olisi tehtävissä omassa turvallisessa tutkijakammiossa kanadalaisia tutkimuksia referoiden ja mailaamalla kyselylomakkeita mahdollisille vastaajille. Käyttäytymistieteiden tutkija joutuisi kohtaamaan käyttäytymistä, ja se on jo aika ajatuksena aika hurjaa.

PerfectRoom kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PerfectRoom kirjoitti...

Miksköhän kuitti tulostuu tänäpänä vielä niinkö aikana ennen atk:ta. Olishan se kätevämpi kun kuitin saisi aakkosjärjestykseen lajiteltuna tai vaikka hintojen mukaan järjesteltynä, tai miten haluaa. Eihän sillä lu..lu..luulisi olevan väliä miten tiedot on kassakoneelle syötetty..

Anonyymi kirjoitti...

Ravintolan nimi on Blinit eikä Blini.

Timo Suvanto kirjoitti...

Kuitissa lukee Blini