Bingo on vanha lautapeli. Sitä pelattiin jo 1530 Italiassa,
josta se sitten levisi muualle. Nimi Bingo syntyi ainakin tarinan mukaan seuraavalla
tavalla. Amerikassa peliä pelattiin
pavuilla. Ruudukkoon ei laitettu ruksia, vaan papu. Kun rivi tuli täyteen, niin
pelaaja huusi "Beano!" Joku oli joskus huutanut papujen sijasta
innoissaan "Bingo!", mistä uusi nimi sai alkunsa.
Idealtaanhan peli on hyvin yksinkertainen. Pelaajalla on 5 x
5 ruudukko, joka on täytetty satunnaisilla numeroilla väliltä 1-75. Pelin
vetäjä arpoo yhden numeron kerrallaan ja pelaajat ruksaavat sen numeron
sisältävän ruudun ruudukossaan, jos se sattuu ruudukossa olemaan. Ensimmäinen
viisi peräkkäistä ruutua vaakaan, pystyyn tai kulmittain saanut voittaa ja
tiedottaa sen muille huutamalla "Bingo!".
Vaikka peli on säännöiltään yksinkertainen, niin sen
matematiikka ei onnistu ihan Ojalan laskuopin pohjalta. Pelin matematiikka
perustuu todennäköisyyksille ja niitä taas lasketaan tässä erilaisten
kombinaatioiden avulla.
Sivuutetaan tässä "ikävät" kaavat ja tarkastellaan
paria graafista esitystä bingon todennäköisyyksistä.
Punainen viiva näyttää todennäköisyydet, että bingo-rivi tulee
juuri niin ja niin monennella numerolla ja sininen taas, että bingo-rivi tulee
viimeistään niin ja niin monennella. Todennäköisin tulos on se, että bingo syntyy 43:llä
numerolla. Ei senkään todennäköisyys ole kovin suuri, vain 3,91 %. Mahdollisia
numeroita kun on aika paljon, täsmälleen 4.stä aina 71:een. Keskimmäinen ruutu
on vapaaruutu, jonka saa käyttää hyväkseen, jos rivi syntyy sen avulla. Rivi
syntyy väistämättä viimeistään 71:llä numerolla. Todennäköisyys saada
bingo-rivi jo neljännellä numerolla on yli kaksi kertaa niin todennäköistä kuin
että rivi tulee vasta 71:llä numerolla. Molemmat aika pieniä, prosentin
kymmenestuhannesosan suuruusluokkaa.
Kun pelaajia on useita, niin bingo syntyy todennäköisesti
aikaisemmin. 50 pelaajan joukossa bingo syntyy todennäköisimmin 19. numerolla.
Tapahtuman todennäköisyys on niinkin suuri kuin 9,2 %.
Sininen kumulatiivinen käyrä nousee hyvin jyrkästi
numeroiden 15 - 25 välissä. On pelin pitäjän kannalta edullista, että peli ei
kestä liian pitkään, jotta kierroksia päästään uusimaan tarpeeksi tiheään
tahtiin. Toisaalta ei peli aivan heti saa loppuakkaan, vaan jännityksen on
kestettävä juuri sopiva aika.
Kun bingoa pelaa 50 henkilöä, niin tilastollisesti viimeistään
35. pallo antaa jollekin voiton, jos bingoruudukkojen numerot ovat satunnaisia.
Siis useampia numeroita ei tarvitse yleensä arpoa, kun pelaajia on 50. Mitä
enemmän pelaajia, sitä aikaisemmin voittaja yleensä pääsee huutaman "Se on
bingo!"
Jokin aikaa sitten kohistiin, kun selvisi, että ruotsalaisilla on Kimblessä helpommat säännöt kuin muilla. Joten siihen nähden tuntuu ehkä ihmeelliseltä,
että ns. ruotsalaisessa bingossa (swedish bingo) on vaikeampaa saada rivi kuin
perinteisessä bingossa. Se johtuu vain siitä, että tässä versiossa ei
keskiruutu ole vapaa ruutu, vaan siinä on oma lukunsa kuten kaikissa muissakin
ruuduissa. Joten turhaan ruotsalaisia kutsutaan mamman pojiksi. Bingoakin he
pelaavaa vaikeimman kautta (hard way).
Todellisen bingo-voiton saavutti kuitenkin valokuvaaja Maija
Tammi, joka voitti bingo-valokuvillaan Fotofinlandian vuonna 2011. Kun
tavallisessa bingossa rahapalkinnot ovat kiellettyjä, niin Maija kuittasi
voitostaan 20.000 euron summan. Ei huono, varsinkin kun kuvat minusta eivät
niin kaksisia olleet. Enkä nyt puhu mistään happamista marjoista, kun itse en
ole osallistunut kisaan.
Kuva: Maija Tammi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti