Thursday, 30 August 2012

Mitä isot edellä...





Oikeilta ammattikuvaajilta, kuten vaikka Pekka Potkalta tai Kari Kuukalta kysellään jatkuvasti, että millä kameralla he oikein ottavat hienot kuvansa. Vastaus lienee jotain siihen malliin, että tarkoitukseen parhaiten sopivalla.

Minulta, vaikka ammattikuvaaja olenkin, ei juuri kysellä. Korkeintaan, että etkö sä voisi joskus kuvata kunnon vehkeillä, niin saisit kunnon kuviakin.

Mutta kun se ole vehkeistä kiinni. Suurimmassa osassa nykyisiä kameroiksi kutsuttaviksi laitteissa on pikseleitä ja piirtoa, vanhaa Rolls Royce - sanontaa mukaillen, vähintäänkin riittävästi.

Minulla on päivittäisessä käytössäni kaksi kameraa. Canonin EOS 5 Mark II muutamalla tavanomaisella objektiivilla ja Panasonicin DCM LX5 pokkari, jota muuten pidän taskuun menevien sarjassa edelleen parhaana minun käsiini eksyneistä kameroista.

Kun muutkin, toki minua ansioituneemmat valokuvaajat ovat tehneet kameratestejä, niin miksen minäkin. Hesarin sivu on kuulemma standardi testitaulu. Otin kuvat Hesarin sivusta molemmilla kameroilla siten, että  sivu leveyssuunnassa mahtui juuri ja juuri kuvaan. 

Canonin nokassa oli 100 mm:n pikkutele ja Panasonicissa  5.1 mm - 19.2 mm Vario-Summicron zoom-objetiivi (vastaa 24 mm - 90 mm kinokoon objektiivia rajaukseltaan).  Kuvan otin pisimmällä polttovälillä. Canonilla valotin ja tarkensin manuaalisesti ja kuvasin raw-tiedoston, Panasonicilla käytin täysautomaattista "älykästä kuvaustilaa". Ainakin se on minua älykkäämpi monissa kuvaustilanteissa.


 Hesarin sivu liiterini seinään naulattuna ja Canon EOS 5 Mark II:lla ja 100 mm:n objektiivilla kuvattuna. Klikkaamalla saat kuvat suurempana ja täältä ilman Googlen näppien jälkeä parhaalla JPG-laadulla tallennettuna.

Sama kohde Panasonic DCM_LX5 kameralla kuvattuna. Tämänkin kuvan originaali on ladattavissa täältä halukkaiden tarkempia tutkimuksia varten. Panasonicin kenno on sekä pikselmäärältäään että etenkin fyysiseltä kooltaan paljon Canonin kennoa pienempi. Erot alkavat näkyä vasta, kun kuvia tarkastellaan riittävän isoina, suunnilleen originaalin eli lehden sivun kokoisina. 

Millaisia olivat tulokset? Kun kuva on netissä tai printtimediassa normaalina 2-3 palstan levyisenä, niin ei mitään väliä, millä kameralla kuva on otettu. Joskus kuvakeikoilla otan järkkärin mukaan vain katu-uskottavuuden takia. Otan ensin mukamas testikuvia Panasonicilla, kun kuvattavat ovat vielä rentoja ja täydessä uskossa kuvaajan valheellisiin sanoihin. Sitten yleensä häivynkin vähin äänin tarvittavat kuvat Panasonicin kortilla.

Suurennoksen vasemmassa yläkulmassa on lehden oikeasta alareunasta rajatut kaksi kirjainta 100% koossa. Olen lisäksi suurentanut näitä rajauksia, jotta ne olisivat vertailukelpoisia Jore Puusan tekemän vastaavan mielenkiintoisen kameratestin kanssa. Näistä voi helposti vertailla Joren käyttämien kameroiden ja minun kameroideni kykyä piirtää Hesarin sivua siten, että sivu täyttää koko kuva-alan niin tarkkaan kuin se sivusuhteiden erilaisuuden huomioonottaen on mahdollista. 


Kuvat suurennettu Photoshopissa 3200 kertaiseksi. Ylempänä Canon, alempana Panasonic. Esimerkiksi kirjan k on Canonin kuvassa 15 pikseliä leveä, mutta Panasonicin kuvassa vain 10 pikseliä. Suhteet menevät tietysti kennojen pikseleiden määrien suhteissa. Canonin kennossa on 3744 pikseliä vaakasuuntaan ja Panasonicilla 2520.  Suhde on aika lähellä 15:10.
Nikonin uudessa D8000 kamerassa vaakapikseleitä kennossa on 4912, eli siinä on vähän yli 200 pikseliä/mm. Objektiivin piirtokyvyn rajat alkavat tulla vastaan. 
 Kun näitä kuvia katsotaan läheltä, niin alemmasta saatta olla vaikeaa jopa  hahmottaa, mistä kirjaimista on kyse. Kauempaa katsottaessa pikselirakenne häviää ja kirjaimet hahmottuvat selkeämmin.

Pienensin Canonin kuvan samaan pikselikokoon kuin Panasonicin kuvan. Kuten kuvasta näkyy, niin muitakin muuttijia on kuin pikseleiden määrä. Jos hinnaltaan pokkariin verrattuna noin 10-kertaisella järkkäri-objektiivi-yhdistelmällä ei saa merkittävästi parempaa laatua, niin miksi kannattaisi maksaa turhasta?



Vähän matematiikkaa testini tueksi. Hesarin palsta on 70 mm leveä. Kun siinä on keskimäärin 45 merkkiä, niin yhden kirjaimen leveys on edelleen keskimäärin  1,55 mm. Hesarin sivu on 400 mm leveä ja Canonin kennossa on 3744 pikseliä lyhyemmässä suunnassaan. Siis kirjainta kohti tässä testikuvassani  pikseleitä riittää  14,5. Kuten suurennettu kuvakin kertoo.
 

Viime blogissani lupasin olla käsittelemättä Jore Puusan persoonaa tässä blgissa. Liekö katsottava heti tapahtuneeksi lupauksen rikkomiseksi, kun kehotan lukijoita käymään Puusan blogissa. Jore-setä kertoo seikkailuistaan, jos nyt ei kaikilla maailman seitsemällä merellä,  niin eksoottisissa maissa kuitenkin. Mielenkiintoista tarinaa, ja Jore-setä vain esittää olevansa huono kirjoittaja. Puhuu paskaa. Käykää lukemassa. 

 Panasonicin kuvaan eksyi kärpänenkin. Ihan tunnistettavissa tässä 100% koossa olevassa rajauksessa.

Lisäys 19.2012





Ylläolevat kuvat on sama yksityiskohta Hesari sivusta. Se oli alkuperäisestä kuvasta 18 pikseliä leveä.  Ylempää kuvaa suurensin Photoshopissa 3200% ja otin sitten kuvaruutukaappauksen tästä suurennoksesta. Kun liitin kaappauksen takaisin Photoshoppiin, niin sain kuvasta 578 pikseliä leveällä yllä ylempänä olevan kuvan, jossa alkuperäiset pikselit näkyvät neliönä. 

Alempi kuva syntyi taas siten, että kasvatin 18 pikseliä leveän kuvan Photoshopissa suoraan 578 pikseliä leveäksi. Photoshop interpoloi kuvan siten, että alkuperäiset kuvat eivät olekaan enää kuvassa neliöitä, vaan Phohtoshopin valistuneita arvauksia siitä, millaisia pikseleitä olisi välissä. Tällä kertaa ne arvaukset menevät pieleen.


Sen jälkeen otin samalla tavalla kuvakaappaukset molemmista suurennoksista. Ylempänä näkyy kulmaa neljästä kuvakaappauksella luodusta pikselistä, alempana taas näkyy, miten sävyt muuttuvat Photoshopin interpolaation vaikutuksesta portaattomasti.

Kumpi on oikea tapa toimia? Ei tähän ole mitään yksikäsitteistä vastausta. Pääasia, että lukija tietää, miten on menetelty, jolloin hän voi tehdä omat arvionsa sen pohjalta.

Saturday, 25 August 2012

Löydä 8 virhettä



Lehtikuvaaja emerita Jore Puusa näkee tarkasti rikat toisen silmässä, etenkin Petteri Järvisen silmistä hän on erikoistunut havaitsemaan jo Petterin näkökykyäkin varmaan  haittaavat roskakasat. Vaan millaisia malkoja Joren omasta silmästä mahtaa löytyä?  Siitä seuraavassa.   

Julistan poikkitieteellisen lukijakilpailun. Löydä yllä olevasta sitaatista 8 virhettä.  Kuva kannattaa klikata hiirellä täyteen kokoonsa, niin teksti on helpommin luettavissa. Kilpailun palkintona on Kustin kotiin polkemana kaksi kappaletta  uusinta opustani Aurinkokuninkaan jäätelökone - ja muita poikkitieteellisiä tarinoita.

Kaikkia kahdeksaa virhettä ei tarvitse löytää kerralla. Voi laittaa pienemmänkin määrän löytämiään ja löytämäksi luulemiaan. Minä pidän oikeuden päättää siitä, mitkä ovat "oikeat" ja hyväksyttävät 8 virhettä.  Voittaja on se, joka ensimmäisenä  löytää sen kahdeksannen virheen. Kaikkien muiden virheen löytäneiden kesken arvotaan vielä toinen kirja.

Kisaan saa osallistua nimellä tai nimettömänä. Nimettömät vastaukset kuitenkin sähköpostini timo.suvanto@kolumbus.fi kautta, jotta saan tarpeen vaatiessa palkinnon voittajan osoitetiedon selville. Nimettömät suoraan blogiin tulleet vastaukset poistetaan. 

Kilpailu päättyy, kun 8 hyväksyttyä virhettä on löytynyt.



Jälkikirjoitus 26.8.2012
Joku on saattanut ihmetellä lehtikuvaaja emerita Jore Puusan runsasta esiintymistä tässä blogissa. Sekä omana persoonanaan kommentoijana että erityisesti kommentoituna.  Se johtuu pääasiassa Joren ja Petteri Järvisen välisestä iäsyysdebatista, meikäläinen on tässä pääasiassa sidekickinä. Tosin olen minä saanut korvilleni  omana persoonanakin itse Jore Puusan läpsimänä.

Alla pieni ote näistä keskusteluista. Kommentit eivät ole kronologisessa järjestyksessä ja osin irrallaan toisistaan.  Niiden taso ja luonne käynevät kuitenkin selväksi.

Petteri Järvinen:
"Jore, jos et julkaise kommenttiani, vaadin sinua poistamaan minulta ottamani kuvan."

Jore Puusa:
 "Siinähän vaadit. En ole ottanut sinulta kuvaa, vaan olen tehnyt kuvaruutukaappauksella sitaatin sivuiltasi kuvajournalismin opetusta varten. Kannattaa aina hiukan miettiä ensin ennen kuin tulee mäkättämään ammattilaisen sivuille asioista, joista ei mitään ymmärrä. Nyt ryömi Järvinen takaisin mielistelijöittesi pariin keskinäisen kehun kerhoon."

Petteri Järvinen:
"Käytöstavat ovat selvästi vierasta asiaa, mutta onko kuvajournalismin opettaja koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin vastineoikeus?"

Jore Puusa:
"Vastineoikeus toimii lehtityössä paikoissa, joissa on päätoimittaja, tämä ei ole lehti, vaan poleeminen ja paskamainen blogini, joten tunge vastine hanuriisi... kyllä ne kokoomuksessa sua jeesaa kestämään - julkisuuden henkilöllä kun on alentunut yksityisyyden suoja..."

Jore Puusa:
"Olen vanha,-- 56 v. ja minulla on vielä kotikasvatus joka painottaa kanssaihmisen huomioimista."

Timo Suvanto:
"Alkeellisimpiin käytöstapoihin kuuluu, että myös toiselle annetaan suunvuoro, etenkin jos on omassaan arvostellut toista. On aika kuvaavaa, että Jore Puusa on täällä Petterin palstallakin kehunut oppineensa hyvät käytöstavat vanhemmiltaan. Minun on vaikea kuvitella millaista opetus on ollut, kun käytös on netissä nähdyn kaltaista."

Jore Puusa:
"On ymmärrettävää, että vastakkaista mielipidettä tukevat henkilöt kinailevat blogeissaan rajustikin. Mutta oma rajani täyttyi Timo Suvannon hyökättyä kuolleita vanhempiani kohtaan Petteri Järvisen blogissa, Järvisen antaessa tämän tapahtua.
Tässä kulkee raja, Parkinsoniin kuollut isäni ja aivosyöpään kuollut äitini eivät ole osallisia siinä, miten minä valokuvauksen tuhoamisen koen.
Tästä syystä suljen Järvisen ja Suvannon itseni ulkopuolelle, heistä ei blogissani enää kirjoita sen paremmin minä kuin kukaan muukaan, enkä minä osallistu heidän blogiensa kommenttiosuuden nimettömän susilauman ulvonnan kommentointiin."

Kun Jore on nyt ilmoittanut sulkevansa sekä Petterin että minut ulkopuolelleen, niin minäkin voinen tehdä saman. Tämä bloggaus kommentteineen on siis viimeinen, jolloin Poikkitieteellisessä käsitellään Jore Puusan persoonaa. Toisaalta sääli, sillä Joren terävät sivallukset kiinnostavat lukijoita (lukijoiden määrä tuplautuu, kun Jore on kehissä mukana). Toisaalta, kuten yllä olevista kommenteista voi päätellä, meidän todellisuutemme eivät juuri kohtaa. Toistensa ohi keskustelua on turha jatkaa, jo nyt se on kestänyt turhan pitkään. Jokainen voi tykönään miettiä, kumman meistä todellisuus on enemmän "tästä maailmasta" - vaiko onko kummankaan.

Thursday, 23 August 2012

Muuten voi kirjoittaa kuin Ellun kana, mutta asiavirheet hoidellaan


 Kuva: Jorma Pouta

Lehtikuvaaja emerita Jore Puusalla on nähtävästi blogin aiheet vähissä. Muuten on aika vaikeaa ymmärtää, että hän jaksaa tuhlata ruutiaan variksiin. Variksilla tarkoitan tässä Petteri Järvistä ja hänen lakeijakseen nostettua poikkitieteilijää. Siis minua, joka olen jo niin vanha varis, että nokkani alkaa olla jo aika tylsä. Petterissä voisi olla vielä jopa vastusta Joren sivalteluille.

Sana on vapaa ja sananvapaus vallitsee (onneksi) vielä tässä maassa. Joten minun puolestani sanat saavat lennellä kuin Ellun kanat, mutta selviin asiavirheisiin on syytä väliin puuttua.

Jore viipaloi Petterin valokuvatietämyksen tunnetusti partaveitsen terävällä sanan säilällään täällä.  Samalla saa lakeijakin kyytiä. Ei siinä mitään. Petteri vastatkoon omasta puolestaan, minulle riittää pienen asiavirheen oikaiseminen.

Jore kirjoittaa Jorma Poudan legendaarista kaatuneen Lasse Virenin kuvasta.




Olympialaisten videolta kaapatussa kuvassa tilanne näyttää tältä. Viren on juuri nousemassa pystyyn ja lähtee kohta jatkamaan juoksuaan. Vasemmalla näkyvän Lasseen kompastuneen juoksijan jalat. Vaikka dramaattinen tilanne kesti vain muutaman sekunnin, niin ei paikalla olleelta kuvaajalta hirveän nopeita sormia vaadittu ehtiä tarkentamaan kaatuneeseen Vireniin.

Poutaa en tunne, mutta löisin melkoisen summan vetoa, että takasuoralla nurmikolla juoksuradan ULKOPUOLELLA, EI KESKELLÄ KENTTÄÄ rötköttävä kuvaaja on juuri Jorma Pouta. Onko sitten hänen ennakoivaa ammattitaitoaan, että hän osasi parkkeerata juuri siihen kohtaan, missä Viren kaatui? En tiedä, tosin suuresti epäilen. Valokuvauksen, etenkin lehtivalokuvauksen suhteen täytenä diletanttina kuitenkin sanoisin, että Poudalla kävi kaatumisen suhteen yhtä hyvä munkki kuin Virenillä huono.  Onneksi Lassekin hoiteli sitten homman kotiin. Sillä vasta sehän nosti sitten Poudan kuvan arvoon arvaamattomaan. Kulunutta sanontaa käyttäen siinä tuli lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Unohtumaton urheilusuoritus ja unohtumaton valokuva.

Päivitys bloggaukseen 24.8.2012

Löytyi alla oleva kuva tilanteesta.

Tämän täytyy olla nurmikolla makaavan kuvaajan otos. Se on otettu lyhytpolttovälisellä objektiivilla, millainen videokaappauksen perusteellakin kuvaajan kameran nokassa näyttäisi olevan.  Se mitä luulin maratonportiksi, on takana näkyvän vip-katsomon alaosaa. Poudan kuva on ilman muuta otettu kauempaa teleobjektiivilla kuvaajan ollessa tästä vasemmalla.  Ilman parempaa näyttöä joutunen vedossani Sakarille maksumieheksi. Kysymys kuuluukin nyt. Missä Jorma luurasi kuvaa ottaessaan? Katsomon ja kentän välissä on matala vallihauta, jossa osa kuvaajista kuvasi. Se selittäisi Poudan kuvan alaperspektiivin.


Videolta edelleen kaapattuna noin sekunti ennen kaatumista oleva tilanne. Pouta on mitä ilmeisimmin punaisella ympyröity henkilö vallihaudassa. Hänellä on valmiina kamera nokassaan musta teleobjektiivi, ja ennen kaikkea oikeaan suuntaan sojottaen. Viren oli  maassa kaatuneena vain vähän yli 2 sekuntia.

Ensin Poudaksi epäilemäni on ympyröity sinisellä. (Klikkaa  kuvaa hiirellä, niin näet sen suurempana.) Molemmat ovat tummatukkaisia kuten Pouta on. Punaisella ympyröidyn  hemmon suunta ja matala kuvakulma sekä teleobjektiivi  täsmäävät paremmin Poudan kuvan kanssa.

Myös violetilla ympyröidyssä kohdassa on kuvaaja, sen näkee vasemman käden asennosta, mutta hänellä näyttäisi olevan metallin värinen objektiivi. Ei ainakaan Novoflex.

 Vielä yksi kuva Munchenin kympiltä. Tässä näkee hyvin, millaisessa kuilussa kuvaajat kuvasivat. Vasemman puoleisimman olevan kuvaajan vieressä taitaa olla legendaarinen teleobjektiivi Novoflex.